Voisipa muuttaa pihalle!

Viimeiset kaksi päivää ovat sisältäneet hyvin paljon ulkoilua, ja mahdollisimman vähän sisällä oloa. Tänään illalla oikein harmitti lähteä sisälle, ilta-aurinko oli ihanan lämmin ja hiekkalaatikkoleikit olivat ihan parhaimmillaan. Ulkoilu on myös tehnyt tehtävänsä unille, ja yöt ovat olleet hyvin rauhallisia...

Ruoanlaitto-apuna on ollut selkäkyydissä jälleen kuopus meidän lemppariliinassa. Maantiekiitäjä on edelleen oma vauhdikas itsensä, joten oman turvallisuutensa vuoksi hänet on parempi ottaa kyytiin, jos aikoo jotain saada tehtyä. Tällaisia reilusti alle puolen tunnin pikakantamisia tulee päivän aikana useita, esikkokin osaa rauhassa odottaa, että saan kuopuksen sidottua kyytiin.

Ja jottei ulkoilu vaan pääsisi meitä laihduttamaan, eräänä iltana leivottiin esikoisen kanssa mustikkapiirakkaa. Niin hyvää, ja vaniljakastike kruunasi kaiken! Esikoisesta olen saanut innokkaan leivonta- ja ruoanlaittokaverin, toivottavasti innostus säilyisi vielä pitkään. Ruokaa laittaessa hän hakee aina automaattisesti oman kauhan laatikosta ja leipoessa parasta on tietenkin maistelu. Olen huomannut, että jos hän on saanut osallistua ruoanlaittoon, myös uusien juttujen maistaminen sujuu ennakkoluulottomammin. Hyvin kannattavaa touhua siis, pienestä ylimääräisestä sotkusta huolimatta.