Pikkuapulainen, vai pitäisikö sanoa tihulainen...

Tänään illalla minulla oli näin suloinen järjestelyapulainen miehen ollessa esikoisen kanssa kauppareissulla. Kuopus ei viihdy sylissä yhtään, vaan kiemurtelee jo muutaman sekunnin jälkeen, joten perinteinen lapsi lonkalle sylikantoon ei toimi hänen kanssaan. Menohalut ovat kovat, konttaamaan on kiire eikä sylissä malttaisi olla millään. Selkäkyydissä onkin paljon kivempaa, varsinkin jos äiti vähän pomppii tai pelleillään peilin edessä. Ja kun alkaa tylsyys iskeä, niin tekemistä hän osaa keksiä aivan itse....

Huomatkaa tarkkaavaisuus ja on muuten napakka pinsettiote! Onneksi rakastan trikoopipoja, sillä pian varmaan kuljen sellainen päässä sisälläkin... Vakiokirpparillani on pöytä, jossa joku myy tekemiään trikoopipoja aivan ihanista kuoseista, ja harvoin olen sen pöydän ohi päässyt nappaamatta jotain ihanuutta mukaan. Mistä tulikin mieleeni, että kirppari voisikin olla tämän viikon tavoitteena pitkästä aikaa!