Flunssainen tervehdys

Meillä on koko perhe sairastellut jo viikon, esikoinen sairastui juuri ennen syntymäpäiviään ja juhlat jouduimme perumaan pärskiessämme yhdessä nuhaamme. Tauti tuntuu kiertävän kaikki läpi muutaman päivän välein ja onneksi lapset tuntuvat selviävän helpommalla kuin me aikuiset. Liinat ja reput on olleet kovassa käytössä, en edes muista koska olisin kantanut näin paljon viimeksi. Esikoinen ei ole repussa nukkunut yli vuoteen, mutta nyt kipeänä oli eräänä yönä reppu käytössä myös yöllä rauhoittumispaikkana. En tiedä oliko syynä kuume vai paha uni, mutta surkeaan itkuun hän heräsi ja missään ei ollut hyvä olla. Minulla on tapana kysyä häneltä haluaako hän tulla reppuun, jos on mielipahaa ja vähän yllätykseksi hän vastasikin myöntävästi vaikka sylissä muuten kiemurteli kovasti itkien. Siinä sitten olimme, minä ja poika, keskellä yötä pimeässä huoneessa pienen valon loistaessa juttelemassa ulkoa kuuluvista äänistä ja unen tulemisesta. Oliko se sitten repun tuoma pussimainen turva vai mikä, mutta hän selkeästi rentoutui ja painoi päänsä rintaani vasten hakien turvaa sekä lämpöä. Nämä hetket kun saisi ikuisiksi ajoiksi muistoihin talteen, niin ihania hetkiä <3