Vaunupeitto

Peitto on tehty jo esikoisen raskausaikana, mutta koska se on minulle niin tärkeä, haluan jakaa sen kuvan myös teille. Olen halunnut opetella virkkaamaan jo pitkään ja kun esikoisen raskausaikana jouduin olemaan paljon sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi, lupasin itselleni, että ennen kuin hän syntyy, minä osaan virkata. Ja niinhän minä opettelin, muutaman ärräpäänkin lausuin ja taas opettelin. Ja niinhän se syntyi, ensimmäinen isoäidinneliöistä tehty peitto. Se ei ole tämä kuvassa oleva, vaan koska innostuin niin paljon neliöistä, niitä oli pakko tehdä lisää. Vaikka tiesin odottavani poikaa, halusin ehdottomasti vanhan roosan sävyä peittoon ja oikeastaan tämän peiton myötä myös pikkuhiljaa sisustus on mennyt samojen sävyjen suuntaan. Yksiväriset ruudut on isoäidinneliöitä suuremmassa koossa ja kukalliset ovat moderneja isoäidinneliöitä (ohje 200 virkattua ruutua-kirjasta). Peitto on nykyään kuopuksen päiväunipeittona vaunusuojan virkaa toimittamassa ja siihen se sopii mainiosti. Suoraan nukkumapeitoksi se olisi minun makuun turhan karkea, lankana kun on 7 veljestä.

Keskeneräinenkin voi olla kaunista

Minusta käsitöihin kuuluu olennaisena osana keskeneräisyys ja myös siitä vaiheesta pitäisi osata nauttia. Vaikka itsekin kuulun niihin, jotka mielellään tekisivät työn aina alusta loppuun mahdollisimman nopeasti (mielellään yhdellä istumisella), niin ainakaan lapsiperheessä se ei ole useinkaan (koskaan) mahdollista.

Uusin keskeneräinen on virkattu My little pony, tehty tällä todella helpolla ja kivalla ohjeella. Ja ohje on oikeasti helppo, jos minäkin, joka osasin vielä hetki sitten virkata vain isoäidinneliön, sain tehtyä tämän ilman ylimääräisiä harmaita hiuksia. Viime yönä sain ponin koottua ja nyt puuttuvat enää harja, häntä sekä silmät. Lankakauppaan tie vie, että ponin valmiiksi saan. Haluan virkata myös silmät ja koska ponin pää on hyvin pieni, tarvitsen sirojen silmien tekemiseen ohuempaa lankaa. Harjaan ja häntään kaipaan hulmuavaa tunnelmaa, ja kokeiltuani tehdä niitä samasta langasta kuin poni on (Drops Muskat), ei tulos miellyttänyt silmää.

Olen jäänyt ihan koukkuun näiden tekemiseen ja ajatukset on jo seuraavissa projekteissa. Minulle on tulossa englanninkieliset kirjat Zoomigurumi 1 ja 2 sekä Mukavat muumiamigurumit, sillä tykkään tehdä käsitöitä mieluummin kirjoista/paperista ohjetta seuraamalla kuin tietokoneen näytöltä. Ponin ohjeenkin tulostin paperille, jotta merkintöjä ja muistiinpanoja olisi helppo tehdä.

Flunssainen tervehdys

Meillä on koko perhe sairastellut jo viikon, esikoinen sairastui juuri ennen syntymäpäiviään ja juhlat jouduimme perumaan pärskiessämme yhdessä nuhaamme. Tauti tuntuu kiertävän kaikki läpi muutaman päivän välein ja onneksi lapset tuntuvat selviävän helpommalla kuin me aikuiset. Liinat ja reput on olleet kovassa käytössä, en edes muista koska olisin kantanut näin paljon viimeksi. Esikoinen ei ole repussa nukkunut yli vuoteen, mutta nyt kipeänä oli eräänä yönä reppu käytössä myös yöllä rauhoittumispaikkana. En tiedä oliko syynä kuume vai paha uni, mutta surkeaan itkuun hän heräsi ja missään ei ollut hyvä olla. Minulla on tapana kysyä häneltä haluaako hän tulla reppuun, jos on mielipahaa ja vähän yllätykseksi hän vastasikin myöntävästi vaikka sylissä muuten kiemurteli kovasti itkien. Siinä sitten olimme, minä ja poika, keskellä yötä pimeässä huoneessa pienen valon loistaessa juttelemassa ulkoa kuuluvista äänistä ja unen tulemisesta. Oliko se sitten repun tuoma pussimainen turva vai mikä, mutta hän selkeästi rentoutui ja painoi päänsä rintaani vasten hakien turvaa sekä lämpöä. Nämä hetket kun saisi ikuisiksi ajoiksi muistoihin talteen, niin ihania hetkiä <3

Käsityöläisyys ammattina

Rakastan käsitöiden tekemistä ja opiskeluaikana tein paljon käsitöitä teoriatuntien aikana. Se helpotti keskittymistä kuuntelemaan, ja huomasin, että silloin kun en tehnyt käsitöitä, karkasi myös keskittyminen opetuksen kuuntelusta herkästi jutteluun tai muuhun ylimääräiseen. Silloin minulla oli kaksi koiraa, joista molemmat tarvitsivat neulepaidat syksyllä/keväällä ulkoillessa ja kun paitoja alkoi olla yli omien tarpeiden, päätin alkaa tehdä niitä omalla toiminimellä myös muille. Paidat tein mittatilauksella ja kirjailin niihin myös koirien nimiä, tein röyhelömekko-tyylisiä, jussipaitoja jne. Hyvin pian pienellä mainostuksella yhdellä koirafoorumilla tilausjono oli muutamassa viikossa niin pitkä, että "palkkasin" anopin tekemään paitoja apuna, jotta jono ei olisi venynyt kuukausien mittaiseksi. Sain myös hyvin paljon kyselyitä lemmikkitarvikeliikkeistä, jotka olisivat halunneet ottaa paidat perusmallistoonsa. Tuntipalkkaa hommassa ei kannattanut laskea, varsinkin kun töiden tekeminen oli hyödyllistä myös opiskelun kannalta, mutta jos sen palkan päätyi laskemaan, jäi tuntipalkaksi reilusti alle 5€/h.

Minulla oli siis hyvä ja toimiva tuote, jolla oli kysyntää "liikaa" ja siihen valitettavasti tuotteen myynti myös lopulta kaatui. Opinnot päättyivät ja tuli siirtyminen palkkatyöhön, ja aikaa tehdä ei ollut enää niin paljon kuin ennen. Kysyntä ylitti minun mahdollisuuden tehdä, koska vaikka ajallisesti minulle olisi ollut käsitöiden parissa töitä kellon ympäri, ei rahallinen korvaus tästä työstä olisi riittänyt millään elämiseen. Se sopi opintojen oheen, mutta ei päätyöksi. En varmasti ole ainoa, jolla tilanne on sama, ja se on todella surullista, ettei kotimaista käsityötä kannateta.


Ajatukset käsityöläisyydestä pulpahtivat mieleen näin hoitovapaan alettua ja käsityökärpäsen taas puraistua. Kaikki "oma aika" kuluu virkatessa ja mahdollisuuksien mukaan virkkuukoukku on kädessä myös lasten kanssa touhutessa. Jotain kivaa voisi taas keksiä, toiminimikin valmiina ja inspiraatiota olisi. Saa nähdä mitä keksin, pysykäähän kuulolla!

Ja hei, jos kotimaista käsityötä haluaa kannattaa kantamisen maailmassa, niin Liinalapselta löytyy Suomessa ommeltuja kantamisvälineitä sekä konekudottuja liinoja ja Chunky Slings sekä Hilla Slings ovat kotimaisia käsinkudottujen kantoliinojen tekijöitä.

Singer hyötykäyttöön

 Miehen vanhempien varastot ovat aarreaattoja ja sieltä löytyi meille tummaa väriä sisustukseen tuomaan vanha Singer. Kone on vieläpä täysin toimiva, joten ehkä sillä joskus on vielä muutakin käyttöä kuin sisustuselementtinä oleminen. Tai no, onhan sillä... Lapsilla on soiva ratti (todella kovaääninen...), joka on rattaisiin kiinnitettäväksi tarkoitettu mutta lapset tykkäävät leikkiä sillä paljon kotona. Ja itseasiassa mieluummin näin, koska kun tuota kaupassa soittelee, raikuu käytävät koko kaupassa... Mies keksi kiinnittää ratin ompelukoneen jalkoihin ja toimii muuten loistavasti! Vanhoja ompelukoneita on vilahdellut paljon sisustuslehdissä ja -ohjelmissa, mutta olisiko tämä nyt se lapsiperheen versio ;)

Ne rakkaimmat vaatteet

Lasten pienimmät vaatteet, ja erityisesti ne ihan ensimmäiset ovat minulle todella rakkaita. Kun vierashuoneeseen löydettiin vanha pulpetti miehen vanhempien luota ja sen yläpuolelle pieni lokeronaulakko Jyskistä, oli selvää, että lasten sairaalasta kotiintulovaatteet pääsisivät viimein esille. Siinä ne nyt roikkuvat, pienenpienet nallepuvut, "My first Favorites"-hengareissa <3 Kirjava on esikoisen ja yksivärinen kuopuksen, molemmat sattumalta Lindexistä hankitut. Pukujen sisällä on tallessa myös molempien kotiintulobodyt, niille pitäisi vielä kiva paikka keksiä. Ehkä kehyksiin seinälle lastenhuoneeseen?

Vanhahtavat avaimet oli ihana löyty mieheltä, hän on hyvä bongailemaan meille sopivia pieniä sisustusjuttuja.

Kello pitäisi vielä kiinnittää seinälle ja verhot huoneeseen saadaan viikonloppuna, joten eiköhän kohta saada vierashuoneestakin niin valmis, kuin sisustusintoisen ihmisen huoneista voi saada. Matto sinne tekisi mieli uusia ja sohva kaipaisi lisää pehmoisia tyynyjä, niitä ei koskaan voi olla liikaa. H&M:n kevään tyynyvalikoima houkuttelee, ehkäpä sieltä joku uusi tyyny meillekin pian muuttaa.

Virkkaa, liimaa ja teippaa- teemapäivä

Minulla on ollut nämä Ikean lasipurkit jo monta vuotta, mutta niille ei oikein ole ollut paikkaa tai kivaa käyttöä. Kuopus sormiruokailee mm. talk-muruja, maissinaksuja ja minivarras-leipiä ja niiden paketteja sekä pussukoita on pyörinyt pöydällä jo ihan liian kauan. Huomasin ohimennen purkit työpisteen hyllyllä ja idea purkkien kaunistamisesta tuli heti mieleen. Virkkasin virkatun kukan, hieman liimaa ja nyt purkki tuntuu entistä mieluisammalle. Yhden ehdin tehdä kuopuksen kanssa esikoisen nukkuessa, mutta eiköhän pian valmistu loputkin!

Ja kun liimailuun makuun päästiin, niin kuopuksen päiväunien aikaan teippailimme esikoisen kanssa lastenpöydän reunaan aakkosteippiä. Pöytä on Ikean mallistoa, mutta hankittu paikalliselta kirpparilta muutamalla eurolla. Joku oli sen vihreä-keltaiseksi maalannut mutta miehen isä maalasi sen meille valkoiseksi ja maalasipa vielä liitutaulumaalinkin pöydänpintaan. Jotain pientä pöytä on kuitenkin vielä kaivannut ja liimatuubia kaapeista etsiessäni löysin syksyllä ostamani teipin. Teippiä laitoimme myös Expedit-hyllyn reunaan, ja näin saimme peitettyä hieman muutossa kolhiintunutta reunaa. Todella helppoa, nopeaa ja mikä parasta, edullista pientä muutosta kotiin.

Virkattu Juhannusruusu-matto

Taidan keskittyä jonkinlaisten virkkausklassikoiden tekoon, sillä nyt valmistui jo syksyllä aloittamani juhannusruusu-matto. Matto jäi vain muutamaa kierrosta vaille valmiiksi unohtuen käsityöarkkuun useammaksi kuukaudeksi. Esikoisen tulevat syntymäpäivät toimivat hyvänä motivaattorina saada keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi, sillä varsinkin mummoni vanha keinutuoli kaipasi jo kovasti mattoa allensa.

Matto oli todella kiva tehdä ja vaikka alkaessani mietin, että tykkäänkö kuviosta niin onneksi tein tuon. Toinen malli mikä houkuttelisi tehdä, on asteri-malli, joten ehkäpä se pääsee puikoille seuraavaksi. Ajattelin kokeilla tehdä sen ohuemmasta ontelokuteesta, koska tämä paksummasta tehty on todellakin paksukainen ja painava. Ongelmana on vain sopivan värisen kuteen löytäminen, sillä kyseinen väri on ollut liikkeestä loppu jo pitkään. Ehkäpä täytyy siirtyä jossain vaiheessa nettiostoksille, jos ei sopivaa väriä löydy muuten.

Keinutuoli on yksi meidän aarteista, siinä on keinuttu monena päivänä ja yönä esikoista nukuttaen. Nykyään esikoinen kiipeää itse keinutuoliin keinumaan ja koska keinutuolissa ei ole perinteisiä pitkiä jalkoja vaan se keinuu hyvin pienellä alueella, on keinu myös huomattavan paljon lapsiystävällisempi ja -turvallisempi perinteiseen verrattuna. Keinutuolin mukana on myös muistot mummolasta ja siellä vietetyistä hetkistä, ja on ihanaa, että nyt tämä pieni pala mummolaa on jatkamassa keinutarinoitaan meidän lasten mukana.

Ulkoilu meidän tyyliin

Kuopus ei viihdy vaunuissa hereillä ollessaan yhtään, joten vaunulenkit hereillä olevan lapsen kanssa olisivat meillä aika painajaismaisia. Mutta kun koira on pakko ulkoiluttaa ja sekä esikoinen, että äiti kaipaavat raitista ilmaa myös ilta-aikaan on hyvänä vaihtoehtona reppu. Kuopuksen käyttöön on meillä tällä hetkellä Kinderpackin standard-kokoinen reppu ihanalla pallokuosilla ja tällä kantaa ihan mukavasti tarpeen tullen vielä esikoistakin. Selästä kuopus näkee hyvin seurailla esikoisen leikkejä ja kyllästyminen ei pääse iskemään, kun ei tarvitse paikallaan vaunuissa istua. Vaikka repussa ollaan sinällään yhtä paikallaan, on repussa oleminen huomattavasti aktiivisempaa ja niinpä viihtyminenkin on taattua. Selässä kantaessa lapsi tuntuu myös todella kevyelle, eikä tuollainen 9 kiloinen vauhtia hidasta. Päästiinpä ajelemaan metsäpolullekin miehen lapsuudenaikaisella stigalla ja huhuilemaan näkyisikö tänään pupun jälkiä...

Virkattu viirinauha, tehty!

Harmaa lanka riitti kuin riittikin myös nauhan virkkaamiseen, vaikka alunperin mietin, ettei niin pikkuisesti kerästä lankaa voi riittää millään. Itsepäisen oli tietenkin pakko kokeilla, että riittäisikö kuitenkin... Lankaa jäi n. 20cm jäljelle, joten täpärälle meni. Suunnitelmat tähtien osalta muuttuivat koko ajan, laittaisiko joka väliin vai ainoastaan päihin, mutta mielestäni näin näytti kivoimmalle. Muistiin kyllä itselle, että kuvaa ikkunaan tulevat koristeet ennen ikkunaan laittoa sillä kuvaaminen oli todella hankalaa, jotta värit näkyisivät edes hiukan. Viirinauha pääsi koristamaan lastenhuoneen ikkunaa, jossa avaruusteema harmaan ja ruskean sävyillä. Kuvaa lastenhuoneesta tulossa, kun ehdittäisiin valoisaan aikaan kuvata ennen kuin kaaos iskee lattialle. Nyt on ollut niin ihanat ilmat, että ollaan ulkoiltu 3-4 tuntia päivässä, joten sisäkuvaamiset jäävät ilta-aikaan.

Lankana tähän käytin Dropsin Muskatia ja harmaata kerää meni 2 kerää sekä pikkupätkät valkoista tähtiin. Tällainen olisi ihana olohuoneeseen vanha roosa-valkoinen -sävyillä, sopisi tunnelmaan loistavasti!

Pieni ihana-blogi arpoo

Pieni ihana-blogissa on kiva arvonta, jossa palkintona 3 erilaista todella mielenkiintoisen kuuloista kirjaa. Minä osallistuin, osallistuhan sinäkin!

Vaaleanpunainen lankapaketti

Sopivasti ystävänpäivänä haimme lasten kanssa aamulenkillä postista ihanan vaaleanpunaisen paketin. Tilasin muutama päivä sitten Lankaidealta Dropsin muskat-lankaa kolmessa eri sävyssä sekä monessa blogissa vilahtaneet Cloverin soft touch-virkkuukoukut kahdessa eniten käyttämässäni koossa. Tänään heillä näkyy olevan ystävänpäivän kunniaksi kaikki normaalihintaiset tuotteet -15%, jos lankavarasto kaipaa täydennystä. Toimitus oli lupausten mukaisesti nopeaa, ehdottomasti pidän liikkeen mielessä jatkossakin.

Facebookista huomasin tänään vietettävän myös Neulojien yötä, mikä tarkoittaa tarjouksia ja alennustuotteita todella monessa verkkoputiikissa. Alkaakin sopivasti klo 21 lasten mentyä nukkumaan, joten pakko kai itsekin kurkata, löytyisikö mitään kivaa omiin lankavarastoihin. Ihania lankoja on kohta enemmän kuin aikaa niitä käyttää, voi mistä saisi muutaman omaa aikaa-lisätunnin vuorokauteen...

Niin ja tottakai, Ihanaa Ystävänpäivää <3 Meillä ystävänpäivän kunniaksi herkutellaan tänään viljapossun fileellä sekä kasviksilla, nams!

Tiskiliina virkaten

Monessa blogissa on vilahdellut virkatut tai neulotut tiskiliinat ja kaupan tiskirättejä inhoavana olihan sellainen meillekin tehtävä. Todella nopeasti virkattava helppo ja kiva, mutta myös tosi nätti ohje löytyi Prinsessajutun blogin kautta (jälleen kerran). Mutta tässä taas näkyy se, kuinka malttini ei riitä liian yksinkertaisille tuntuvien virkkausohjeiden lukemiseen. Ohje on superlyhyt, ja silti unohdin tehdä aina sen neljännen kerroksen pelkkiä pylväitä... Näitä täytyy kyllä tehdä lisää jotta on pesuvaraa, sillä kahden lapsen perheessä tiskiliinalle (ei näin kaunista voi sanoa rätiksi) todellakin on käyttöä. Lankana käytin Novitan Bambua. Jostain luin, että peseminen muutaman kerran 60 asteessa parantaisi imutehoa, joten täytyy käyttää liina pyyhekoneessa ennen testikäyttöä. Sattuuko joku tietämään kestääkö virkatut tiskiliinat pesua astianpesukoneessa? Kaupan tiskirätit kun minulla on ollut tapana heittää aina tiskikoneeseen reunaritilälle peseytymään.

Näillä liinoilla meillä kannetaan nyt

Olen aina ollut pieni hamsteriluonne. Kun neulomisinnostus iskee, lankoja tupsahtelee ovista ja ikkunoista tai aikana ennen lapsia olivat laukut todella suuri heikkous. "Luonnollisestikaan" liinaharrastus ei ole osoittautunut olevan poikkeus sääntöön, joten liinatkin ovat viihtyneet pinoissa ja mielellään pareittain niin, että joko samaa väriä/kuosia on ollut kaksin kappalein. Vaihtuvuutta on ollut ja tulee varmasti olemaan myös jatkossa uusien liinavalmistajien sekä uusien julkaisujen myötä.

Liinat olen valinnut omien väri- ja materiaalimieltymysten mukaan, ja meillä poikia kannetaan reippaasti vaaleanpunaisissa(kin) liinoissa! Koen liinojen olevan enemmän oma asusteeni kuin lapsen, ja kun itse pukeudun pääasiassa mustiin/tummiin vaatteisiin, on kiva liinoilla tuoda väriä pukeutumiseen. Vaaleanpunainen paita ei tuntuisi omalle jutulle, mutta esim. tuo natibabyn cotton candy-tähtiliina on ihana piristysläiskä yleisilmeeseen. Kantamisharrastuksen päättyessä joskus muutaman vuoden kuluttua muutama liina jää varmasti vauvamuistoiksi ja ns. mummoliinoiksi, joilla saan sitten toivottavasti kantaa joskus omaa lastenlasta. Pinosta puuttuvat wompatin ompeluun käytetyn japanese knot-liinan loppuosa, siitä jäi wompatin jälkeen kolmonen sekä tulossa on myös chunky slings 3

Mutta näillä liinoilla meillä kannetaan nyt:

Oscha Roses Pimpernel 6
Oscha Roses Juliet 3
Oscha Roses Juliet 5
Ellevill Norwegian Mie 6
Oscha Starry Night Midnight puuvillaa 5

 



Didymos Pfau Petrol 5
Natibaby Milkyway Cotton Candy 5
Natibaby Swallows Edel 5
Chunky Slings P2 5

Kantotukihenkilö-toiminta

Kuopus pääsi ensimmäisen kerran liinan kyytiin 9 päivän ikäisenä ja sen jälkeen ei montaa päivää ole ollut, jolloin ei liinaan kydissä olisi ollut. Vaikka olin kantanut esikoista paljon manducalla ja jonkin verran myös liinalla, kaipasin silti liinailun alkuvaiheeseen ja ensisitomisiin tukea. Kun vielä tuttavapiiristä löytyi kantotukihenkilö, oli kynnys matala ottaa yhteyttä. Kantotukihenkilöt ovat Kantoliinayhdistyksen vapaaehtoisia, jotka maksuttomasti auttavat kantamiseen liittyvissä asioissa. Kantamisväline voi olla esim. reppu, liina tai rengasliina, jonka käyttämiseen ja säätöihin tarvitsee toisen henkilön apua. Itse olen kantotukihenkilön tavannut juuri kantamisen alkuvaiheessa sekä selkäsidontoihin siirtyessä. Vaikka mies omalla tavallaan tukena pystyykin olemaan harjoittelussa, oli paljon luottavaisempi olo kun apuna, ja erityisesti henkisenä tukena, oli kantamisesta ja sidonnoista enemmän tietävä henkilö.

Koska itse koen saaneeni paljon apua, haluan myös jakaa tätä loistavaa toimintaa eteenpäin, joten ilmoittauduin itsekin tukihenkilöksi omalle alueelleni. Asia on hautunut mielessä pitkään, mutta hieman rohkeutta keränneenä ja todettuani, että olen sitonut levittämättömän kietaisuristin vähintään sen 300 kertaa viimeisen vuoden aikana, voisin ehkä osata sen opettaa jollekin muullekin... Kuvissa kuopus on kyseisessä sidonnassa, ikää molemmissa vajaa 2kk ja päiväunilla liinassa. Ihania muistoja kuvien mukana, ja onneksi vielä iltaisin saan nauttia ihanasta nukkuvan liinavauvan tuhinasta!

Wompat saapui taloon

Mitä kauemmin on kantanut, sitä enemmän huomaa olevansa tarkempi kantovälineen ulkonäöstä. Kun mahdollisuus on teettää omasta kantoliinasta reppu omien toiveiden mukaisesti niin, että se vielä valmistetaan Suomessa käsityönä, en voinut vastustaa kiusausta. Aiempi käytettynä hankittu tilaustyö-Wompat löysi nopeasti uuden kodin ja niinpä meille muutti uusi wompat esikoisen käyttöön.

Kyseessä on Liinalapsen valmistama Wompat-kantoreppu taaperokokoisena ja paneeli on Oscha Slingsin Japanese Knot Ooki Juliet-liinasta. Koska olemme mieheni kanssa hyvin erikokoisia, minä kapeaharteinen S-kokoinen ja mies leveäharteinen XL, oli loistavaa, että nykyään reppuihin on saatavissa pienellä lisämaksulla lisäsäädöt, joilla molemmat saamme mukavan kantotuntuman. Itse kannan repulla selässä aika korkealla ja mies taas edessä suht matalalla lapsen ollessa jo aika iso edessä kantamiseen, joten isolle säätövaralle on todella tarvetta. Tarkempaa tietoa repusta on tulossa, mutta nyt pakko päästä jakamaan kuvia. Repun teettäminen kesti vain muutaman viikon, joten vaikka itsekin malttamaton odottaja olen, ei odotus käynyt tällä kertaa liian pitkäksi.

Virkkaukset edistyvät

Se tunne kun lanka loppuu, ja sitä tarvitsisi vain muutaman metrin enemmän... Virkatun viirinauhan viirit siis valmiit mutta lanka ei jäänyt nauhaa varten kuin pari metriä, joten ei auta kuin tehdä reissua lankaliikkeeseen ensi viikolla. Enää siis virkattavana valkoiset tähdet sekä nauha, ja valmista tuli. Tosi kiva väsyneen äidin projekti, sillä viirit on tosi helppoja ja nopeita tehdä, eikä ohjetta tarvitse lukea ensimmäisen viirin jälkeen. Oma ohje sovellettuna Prinsessajutun viirinauhasta.

Esikoiseni rakastaa muumeja (ja äiti myös) ja kun törmäsin ilmaiseen virkatun muumin ohjeeseen, oli haaste otettava vastaan! Minähän lupasin itselleni, että teen vain jotain tosi helppoja ja näppäriä juttuja ja säästäisin hermoriepujani johonkin muuhun, mutta tämän kohdalla en voi vastustaa kiusausta :) Ohje virkattuun muumiin täällä, jos joku muukin innostuu kokeilemaan!

The handwoven with a bit more...

Otsikossa oleva lause kuuluu Chunky Slingsille, joka on suomalainen käsinkudottuja liinoja valmistava yritys. Liinat valmistetaan ennakkovarausten perusteella ja varauskirja on ollut täynnä jo hyvin pitkään. Olin kuitenkin niin onnekas, että sain peruutuksen vuoksi oman paikan tulossa olevaan loimeen, ja liinaa odottelen valmistuvaksi lähiviikkojen aikana. Liinoillani on ollut tapana viihtyä pinoissa pareittain, joten oli ehkä odotettavaa, että pinoon saattaisi eksyä myös toinen...

Perjantaina hain postista toiselta kantoliinailijalta ostetun kauniin vadelmanpunaisen puuvillaliinan, jolla pituutta on viitosen verran. Olen sitä ehtinyt jo molempien lasten kanssa kokeilla ja nyt ymmärrän, miksi näitä niin hehkutetaan. Tukeva, mutta silti niin pehmeä, helppo sitoa ja niin kaunis <3

Kuvat puhukoon puolestaan:

Chunky Slings omilla kotisivuillaan sekä Facebookissa

Herkkusuun marjapuuro

Kuopus rakastaa marjoja sisältäviä vispipuuroja ja nyt vuorossa oli mustikka-mansikkapuuro. Ohje on todella helppo ja itse en laita puuroon yhtään sokeria, kun marjoista tulee niin paljon makeutta.

Elikkäs näin se käy:
5dl vettä/pakastemarjoista sulanutta mehua
1dl mannaryynejä
2dl marjasurvosta

Ryynit lisätään kiehuvaan nesteeseen ja keitetään 10min. Lisätään marjasurvos ja annetaan jäähtyä. Vatkataan jäähtyneenä ja puuro on valmista nautittavaksi!

Lukunurkkaus

Lukunurkkaus on nyt valmis ja toimivaksi testattu. Isot tyynyt sohvalla, mukava peitto ja paljon uusia, muuttolaatikoista purettuja kirjoja riitti rauhoittamaan iltavillit ennen nukkumaanmenoa. Toivottavasti huone houkuttelisi välillä itseäkin poistumaan koneen ja television äärestä keskittymään vaikka käsitöihin. Aina ei tarvitsisi olla tavoitettavissa ja taustamelun armoilla.

Kuvaaminen osoittautui hyvin vaikeaksi urakaksi illan jo hämärryttyä ennen kuin saatiin kaikki valmiiksi, mutta joskus huono osoittautuukin ihan hyväksi. Kuvassa esikoinen muuttourakan lempipuuhassaan sammuttamassa ja sytyttämässä valoja. Lamput ovat muuttaneet monta vuotta mukana, mutta paikkaa niille ei ole oikein ollut ja ne ovat olleet vaatehuoneissa säilössä. Joskus ne meinasin jo myydäkin, mutta onneksi maltoin säästää ja odottaa sitä oikeaa paikkaa. Lamput ovat Ikeasta ja niiden rauhoittava tunnelma sekä herkkä ilme kiehtoo.

Siivouspäivä

Pyykkikone päällä, lakanat vaihdettu, imuroitu ja siinä sivussa leikitty, tuettu seisomaan ja syöty. Siivouskaverina mulla oli kuopus liinassa, sidontana perusreppu. Siivouspäivän kunniaksi ajateltiin laittaa tänään muutama iso taulu seinään, onhan tässä jo puoli vuotta kohta asuttu..

Hieman muitakin muutoksia sisustukseen olisi tänään luvassa. Äitini oli syksyn vapaalla työstään ja auttoi meitä arkihulinoissa hyvin paljon, ja vierashuoneemme kulkee edelleen nimellä "mummon huone". Mutta koska mummun vapaa on ohi, eikä hän enää huonetta käytä, olisi sille hyvä saada jotain käyttöä. Esikoinen rakastaa kirjoja ja niitä on pahvilaatikoissa vielä hurja määrä, joten onhan niiden aika päästä jo esille ja käyttöön. Mummon huoneesta siis tulee tänään "kirjasto" löhöilypaikkoineen. Kuvia varmasti luvassa illalla.

Kori virkkauksille

Virkkaamiseen innostuin esikoisen raskausaikana, kun neulominen alkoi käydä jo hieman puuduttavaksi. Raskauden alkuvaiheessa kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista ja aikaa tuli kulutettua neulomalla. Kun villasukkia alkoi olla jo yli tarpeiden ja peittokin oli tehty, oli aika tehdä jotain uutta. Virkkauksen opettelun aloitin isoäidin neliöiden tekemisellä, mikä oli ihan hyvä vaihtoehto ei koskaan aikaisemmin virkanneelle. Innostuin neliöiden virkkauksesta niin paljon, että peittoja tuli tehtyä kaksin kappalein ennen kuin esikoinen lopulta ilmoitti tulostaan.

Syksyn alussa kaivoin taas koukut pitkästä aikaa esille, mutta muutto ja uuden kodin laittaminen veivät ajan. Vihdoin sain taas intoa jatkaa kesken jääneitä projekteja, kun omaa aikaa löytyi miehen pitkien vapaiden ansiosta. Esikoisen synttäreille on valmistumassa virkattu viirinauha ja keskeneräisille virkkaustöille aloitin tänään lasten päiväuniaikaan korin tekemisen. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta jokin maltti tulisi säilyttää, koska taidot ovat vielä aika heikot. Mutta tekevä oppii ja varsinkin englannin kielellä löytyy aivan ihania ohjeita. Ehkäpä joululahjat tänä vuonna olisivat käsityötä?

Villahörhö?

Lasten myötä olen oppinut arvostamaan villaa materiaalina ja nykyään lapset ulkoilevatkin niin, että jo heti ihoa vasten on villakerros. Molemmilla alimmaisena kerroksena Polarn o pyretin merinovillabody ja -housut sekä ruskovillan sukat. Näiden päällä lauhalla ilmalla P.o.p:in villafroteehaalarit ja kovilla pakkasilla anopin tekemät ihanan paksut ja pehmeät merinovillahaalarit. Molemmilla minun tai äitini tekemät paksummat villasukat, ja käsissä esikoisella ruskovillan villatumput ja kuopuksella peukalottomat tsi-tumput. Päässä molemmilla alimmaisena manymonthsin merinovillaiset kypärälakit, joita olen tainnut kehua tuttavillekin jo kyllästymiseen saakka... Näiden päälle sitten toppakerros ja kyllä tarkenee :)

Esikoinen on levoton nukkumaan ja nykyään hän nukkuu merinovillahaari päällä öisin peittona anopin neuloma paksu merinovillapeitto. Yöt rauhoittuivat huomattavasti, kun ei enää palellut vaikka peittoa ei ollutkaan päällä. Normaalia lasten peittoa pussilakanoineen hän ei ole suostunut käyttämään kuin ihan pienenä, heti liikkumaan opittuaan peitto on vain ollut hankala ja jäänyt kierteille pojan pyöriessä.

Nyt olen alkanut haaveilemaan myös itselle villapeitosta ja kunnon villaisesta alukerrastosta, sillä vaikka lapset tarkenevat, tuppaa äitiä palelemaan... Ruskovillan villasukat ja tumput olen jo itselleni ostanut, mutta ehkä kevään alennusmyynneistä tarttuisi mukaan myös muita villatuotteita.

Sisustaminen

Minulla on ihana mies, joka mielellään katsoo sisustus- ja remontointiohjelmia. Eilen illalla katsoimme nauhalta vanhan jakson Suomen kaunein koti-ohjelmaa, jossa teemana olivat lapsiperheen puutalokodit. Aivan ihania ja kahdessa taloista myös hyvin paljon samaa henkeä, mitä me olemme omaan kotiimme hakeneet. Maalaisromanttista, rauhallista ja selkeää, sekä paljon tilaa lasten touhuille. Kotimme ei ole vanha puutalo vaan vajaat parikymmentä vuotta vanha tiilitalo, mutta vanhanajan henkeä olemme tänne pyrkineet saamaan. Sisustuspostauksia varmasti luvassa kuvien kera jatkossa, pikkuhiljaa laitellessamme kotia oman näköiseksi. Ostimme talon syksyllä ja vieläkin paljon tavaroita etsii paikkaansa, ja verhot ikkunaansa....

Läheisyyttä tankkaamassa

Hyvin tyypillinen kuva, kun molemmat lapset kaipaavat äitiä yhtä aikaa. Kuopus selässä liinassa ja esikoinen edessä sylissä "kun sinäkin, niin minäkin". Liinat ovat minulle yksi tärkeimpiä omia juttuja ja harrastuksia tällä hetkellä, mutta niiden avulla saan myös arjen pyörimään. Kun lapsella iskee kiukku ja ruokaakin olisi tehtävä, ei helpoin ratkaisu olisi tehdä sitä kiukutteleva lapsi kainalossa... Kuopus nukkui melkein ensimmäiset puoli vuotta kaikki päiväunensa liinassa, joten liinassa oleminen on hänelle hyvin tuttua ja turvallista. Edelleenkin hän nukahtaa aina yöunille liinaan, ihana rauhoittumishetki meille molemmille <3 Esikoista kannoimme miehen kanssa molemmat vauvana manducassa, ja edelleen hän on lähes päivittäin jossain kohtaa liinakyydissä tai isällään repussa.

Finlaysonin mainoslausetta lainaten "Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää"

"Me voitais olla vaikka parhaat ystävät..."

Mitä isommaksi kuopus kasvaa, oppii liikkumaan ketterämmin ja kehittyy taidoissaan, sitä enemmän lapset leikkivät nykyään yhdessä. Heidän leikkejään on mielenkiintoista seurata ja välillä ihan tarkoituksella seurata touhuja sivusta antaen lasten leikkiä omalla tavallaan, rauhassa ilman aikuisen puuttumista. Kuopus saa veljeltään haleja ja pusuja monta kertaa päivässä, ihan spontaaneja hellyydenosoituksia kesken leikin, päiväunilta herätessä tai ulos lähtiessä. Jo nyt selkeästi, toistensa parhaat ystävät <3