Myyjäiset kahdella eri asetelmalla

Lupaan, että joulun jälkeen näette muutakin kuin joulutapahtumapäivityksiä! Yhtä aikaa niin ihanaa kuin aikaavievääkin, tähän projektiin kuluu nyt kaikki vapaahetket. Tietokoneen avaan kerran viikossa ja ompelukone on hautautunut puhtaiden pyykkien alle, jotka odottelevat minua niitä viikkaamaan. Huomenna, lupaan joka päivä ja nappaan vain päällimmäiset päälle.

Ensin kuvia lauantailta:

Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.

Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.

Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?

Joulumarkkinoilla

Monessa blogissa hehkutetaan nyt Tampereen kädentaitomessuja, mutta oma tapahtumani on hieman sitä pienempi. Blogihiljaisuuden selityskin tulee samalla, sillä joulumarkkinasesonki on tänään minunkin osaltani alkanut. Illat on kuluneet tuotteita miettien ja myöskin käsityökaappeja kaivaen, tämä on hyvä aika tehdä uusia tuotteita niistä kaapin pohjalle kertyneistä aarteista.

Isäni rakensi minulle kivat korutelineet, jotka ovat ihanan keveät ja niin tyyliin sopivat. Puinen kakkuteline löytyi kirpparilta syksyllä ja siinä oli valmiiksi kiva vaaleanpunertava sävy. Tänä vuonna oli myyjäisiin helpompi lähteä valmistautumaan kuin viime vuonna ja halusinkin ehdottomasti tehdä myös myyntipöytää "minun näköiseksi". Vaaleanpunainen hattarapöytäni erottuikin joukosta kivasti ja itse olen ulkoasuun tyytyväinen. Seuraavissa tapahtumissa minun pitäisi vain mahtua pienemmälle pöytäpinta-alalle, joten haastetta tulee olemaan...

Pieniä puuhelmiä olin varannut ihan muuhun projektiin mutta kuten monesti, suunnitelmat muuttuvat matkalla ja alkuperäinen idea jäi vaille toteutusta. Helmet muuttuivat ihaniksi herkkukoruiksi, joiden sisällä on kuminauha. Jokainen koru on erilainen, sillä tein näitä täysin fiiliksen mukaan. Ihanaa puuhaa, näitä täytyy tehdä kyllä lisää!

Kukkaroita olen tehnyt niin napeilla kuin pitsiliinoillakin, pitsinen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Kehykset olen ommellut kiinni kukkaroon läpinäkyvällä siimalla, joka lupaa viiden kilon kestävyyden. Kestää siis kolikon jos toisenkin.

Trikookuteista virkkasin muutaman maton ja niin rakastuin tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn! Trikookuteiden huono puoli on monesti siinä, ettei juuri samaa sävyä ole helppo saada lisää ja niinpä nämäkin matot ovat niin suuria kuin kudetta vain riitti. Solmujen määrä näissä kerissä oli kyllä aivan valtava ja välillä niiden kanssa meinasikin mennä hermo. Samaa kudetta en ehkä siis ostaisi lisää vaikka sävyt niin kivoja ovatkin.

Rusettiponnarit pääsivät uudelle telineelle, jonka löysin kymmenellä eurolla puutarhapuolen poistosta. Ihan täydellinen näille, pieni kooltaan pöydällä ja taittuu kätevästi säilytykseen. Kannattaa siis pitää silmät auki mitä erilaisemmissa paikoissa, koskaan ei tiedä mitä löytää. Pallovalot virittelin tuomaan joulutunnelmaa, jota saa kyllä vesisateisessa Oulussa hakea.

Vaaleanpunainen unelmani kokonaisuudessaan, houkuttelisiko pöytä sinut luokseen?