lauantai 30. elokuuta 2014

Siivouspäivän viettoa ja jotain aivan uutta!

Tänään on vietetty ympäri Suomea Siivouspäivää ja mekin kävimme kurkkaamassa tarjontaa. Valitettavasti sitä toivottua pikkupyörää ei löytynyt mutta lasten mielestä leikkipuisto taisikin olla kivoin osa reissua. Kuten kuvasta näkyy, niin kuopus tekee tällä hetkellä hammasta ja mieliala on ollut sen mukainen. Mikseivät ne hampaat voisi tulla vähän kivuttomammin suuhun, kyselee meidän perhe!

Leikkipuistosta lähtiessä esikoinen näytti selässäni tyhjänä olevaa kantoreppua kuopuksen kirmatessa vielä pitkin leikkipuistoa, että hän haluaa tulla kyytiin. En muista milloin hän olisi viimeksi halunnut itse tulla kyytiin, joten mitä tästä opimme: Aina kannattaa pitää sopiva kantoväline mukana jokaiselle mukana olevalle lapselle! Niinpä kotimatkalla autoon selkäkyydissä keikkui esikoinen ja onhan se kyllä niin ihanaa höpötellä ja ihmetellä matkalla näkyviä juttuja lapsen kanssa, joka on hyvin puhe-etäisyydellä. Puistossa hänen mielestään kivointa ovat kivet ja kesyt sorsat, ja niitähän riitti ihmeteltäväksi vielä näinkin viileänä päivänä.


Tarkkasilmäiset ehkä huomasivatkin, että blogin yläreunaan on ilmestynyt jotain uutta... Pieni unelma, oma korupuoti on nyt auki ja valmiina toteuttamaan koruja myös toiveiden mukaan. Avajaisarvontaakin on luvassa, joten kannattaa pysyä kuulolla!

perjantai 29. elokuuta 2014

Liinaohjeiden mietintää ja kukkakoru

Edellisellä kirpparireissulla erään pöydän takanurkasta löytyi Vauva-lehden tilaajalahjaliina uutena paketissaan ohjeiden kera vain muutamalla eurolla. Ostin tämän reppuprojektiin, kangas sopii hyvin esim. wrap tain olkaimiin. Näitä on kuulemma kahdenlaisia, toinen parempi kuin toinen ja epäilisin tämän olevan sitä parempaa laatua. Liinassa on vinojoustavuutta käsin kokeiltuna, kantokokemusta ei vielä ole liinan odotellessa pesuvuoroaan. Mutta en voinut olla kiinnittämättä huomiota liinan mukana tulleisiin ohjeisiin.

Ensimmäisellä sivulla opastetaan ensimmäisenä kehtosidonta, jota ei enää suositella käytettäväksi vaan suosituksena on aina vauva pystyasentoon.

Ja toisena kietaisuristi II, joka on trikooliinalle huomattavasti paremmin sopiva sidonta. Kudotulla liinalla tämän sidonnan kiristely on hankalaa ja ohjeen mukaan valmiiksi päälle tehtynä ei lopputuloksena todennäköisesti tule olemaan tukeva sidonta. Minulla on itsellänikin ollut ensimmäisenä liinana tämä sama liina, myöskin kirpparilta löydettynä, ja kantoharrastus liinalla meinasi tyssätä siihen. Minua harmittaa suunnattomasti tämäntyyliset ohjeistukset liinojen mukana, joiden myötä kantamisesta ja liinan sitomisesta voi saada aivan vääränlaisen kuvan. Näitä näkee myynnissä paljon ja hinta on monesti hyvin edullinen, joten liina on todella houkutteleva ns. kokeiluliinaksi, "tykkäisinkö käyttää liinaa"-tyyliseen mietintään. Samalla rahalla saisi kuitenkin liinalainaamosta valmiiksi pehmitetyn ja käyttäjälleen sopivan lainaliinan ja mikä tärkeintä opastuksen kera, jota omakohtaisella kokemuksella itse suosittelisin alkuun. Jokaisella paikkakunnalla ei toki lainaamoa ole, mutta kantotukihenkilöitä löytyy laajemmin. Myös facebookista löytyy omat keskusteluryhmänsä kantovälineille, joissa apua saa kokeneemmilta kantajilta. Liinailu ei ole hifistelylaji, välineen ei tarvitse maksaa satoja euroja mutta pienellä avulla harrastus on huomattavasti mukavampaa!

Mutta on tullut tehtyä muutakin kuin analysoitua liinailuohjeita... Tilasin USA:sta koruihin soveltuvia puurenkaita, jotka ovat samalla tavoin käsittelemättömiä kuin käyttämäni puuhelmetkin. Tässä ensimmäisen illan kokeilukoru, päällystettynä vaaleanpunaisella ja pinkillä langalla.

Väreiltään hyvin hempeää sen illan tunnelmaan sopivaa, mutta juuri tänään uhmaikäisen kanssa voisi tehdä jotain hyvin musta-valkoista... Ei ole helppoa olla kaksivuotias!


torstai 28. elokuuta 2014

Asteri-matto pienin muutoksin, Valmis!

Edellisessä postauksessa mietitytti kuteen loppuminen kesken maton teon ja tältä se nyt näyttää valmiina. Päiväksi pääsee vielä olohuoneen maton alle painumaan, mutta en malttanut olla kuvaamatta miltä matto paikallaan näyttää.

Vaaleanpunainen kude loppui siis tuohon toiseen pitsikerrokseen ja siihen pääteltynä matto tuntui reunattomalle, se kaipasi jotain särmää reunaan. Koska pitsimäisyyttä halusin ehdottomasti korostaa, jatkoin vain yksinkertaisesti samalla kuviolla yhden kerroksen harmaata. 

Makuuhuoneessa on toinen matto Molla Millsin Virkkuri-kirjan ohjeella, kuteena samaa paksua vaaleanpunaista Eko-ontelokudetta. Vaikka malli on eri, sama värisävy tuo mattoihin yhtenäisyyttä. Tässä kuvassa näkee hyvin eron, kuinka toinen matoista on jo pitkään lattiassa ollut ja hyvin painunut. Minulla on mattojen alla liukuesteet ja ne pysyvät yllättävän hyvin paikoillaan pienistä juoksukisoistakin huolimatta.

Minä olen mattoon hyvin tyytyväinen, mitä mieltä te olette?

tiistai 26. elokuuta 2014

Koukulla virkattu Asteri-matto


Makuuhuone on odotellut virkattua mattoa toisen kaveriksi jo tovin, ja muutama ilta sen sitten aloitin. Mallikin oli selvänä mielessä, Kauhavan kangasaitan Asteri oli ehdoton ykkösvalinta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan käynyt mielessä katsoa ohjeesta maton kokoa ja verrata sitä vapaana olevaan lattiatilaan... Kudettakin oli jäljellä edellisestä mattoprojektista n. 1,5kg eli kovin isoon mattoon ei kudetta ilman kauppareissua riittäisi. Ja tässähän sitä nyt sitten ollaan, minulla on matto n. puolessa välissä ohjeen mukaista leveyttään, kude loppui seuraavaan kerrokseen kuvan oton jälkeen ja jo nyt matto alkaa olla aika hyvän kokoinen miettien sijoituspaikkaa...

Kärkkäisellä ei samaa kudetta tietenkään ollut lisää, tämä paksumpi vaaleanpunainen on todella usein loppunut kun sitä olen käynyt etsimässä. Nyt jääkin yön yli mietintämyssyyn, jos vaihtaisi tässä kohtaa väriä tummanharmaaseen, jota kudevarastostani löytyisi. Vaaleanpunaista kudetta riitti juuri täyteen kerrokseen loppuen ja nyt olisi tosi hyvä sen suhteen vaihtaa väriä. Malliakin hieman muuttaen voisi maton kokoa pienentää ja näin saisi käytettyä kudevarastoja tyhjemmäksi uuden varastontäydennyksen sijaan. Täytyy ehkä kokeilla, purkamisenkin pelossa...

maanantai 25. elokuuta 2014

Metsäretki ja sylinkaipuinen kuopus

Kun meno alkaa käydä liian villiksi, on hyvä lähteä hieman rauhoittumaan metsälenkille. Kuopus matkasi Tulassa esikoisen viilettäessä potkupyörällään.

Kuinka äkkiä näistä pienistä kasvaakin isoja, jotka pyöräilevät ja näyttävät niin, isoilta. Potkupyörä on ollut loppukesän hitti ja hauskinta on ajaa vesilammikkoon aina uudelleen ja uudelleen!

Metsäretken jälkeen onkin hyvä aika pitää evästauko omalla terassilla, ulkona leipäkin maistuu paljon paremmalle kuin sisällä. Tänään viimeksi minulta kysyttiin, että kuinka lapset tulevat keskenään toimeen ja tämäkin kuva sen todellisuuden kertoo: Kaikki asiat tehdään yhdessä, mielellään vieretysten huolehtien, ettei kaveri jää ilman <3

Kuopus on ollut hyvin äidinkaipuinen muutaman päivän ajan ja syli on ollut varattu paikka. Koska kotihommiakin on täytynyt siinä sivussa tehdä, on reppu ollut kovassa käytössä myös sisällä. Kuva eiliseltä, minä laitan pyykkejä kuopuksen katsoessa repusta pikku kakkosta.

Tokihan käytössä pitää olla myös repun kanssa väreiltään yhteensopiva koru! Tämän piti olla myynnissä, mutta päätyikin ahkeraan omaan käyttöön. Lasten kanssa en muunlaisia koruja uskaltaisi pitää, mutta tämä kestää menossa mukana eikä rikkoontumista tarvitse pelätä. Kuopuksen mielestä kaulakoru on mm. kahva, josta pitää kiinni aina sylissä ollessaan... Olen huomannut, että korua käyttäessä tulee "puettu" olo, piristää sitä perus kotivaatelookia kummasti ja samalla myös mieltä.

Ja sieltähän se sitten nousi, rokotuksista kuume nimittäin. Yöunille rauhoittumassa Tulan Priya Orchid-liinassa, joka on minun tämän hetken suosikkiliina. Pehmentynyt käytössä lisää ja pintakarheus tasoittunut, ihanan pehmoinen nukutusliina ehdottomasti <3

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Koiravieras

Omenapuu alkaa luopua sadostaan, joka valitettavasti tänä vuonna ei ole täysin syömäkelpoinen ilmeisesti pihlajanmarjakoin takia (googlediagnoosi, jälleen kerran). Maa on täynnä viallisia omenoita, joita tipahtelee useita päivän aikana. Harmi kun ei enää hevostalleilla tule aikaa vietettyä, nyt olisi ollut tarjolla iso kasa omenoita hevosille herkuksi.

Toiset äidit istuttaa kukkia keväällä, meidän äiti syksyllä... Ihana uusi purkki on Bauhausista ja "hanassa" on aurinkokennolla toimiva valo, joka iltaisin valaisee kukan. Esikoinen on innokas kukan kastelija, joten ainakaan kuivuuteen ei tule tämä kukka kuivumaan!

Onnea on koirakaveri kotona <3 Perheeseemme kuuluu nykyään vain lomavierailijana 7 -vuotias kääpiövillakoirauros, joka kuopuksen synnyttyä päätti, että mummolassa on huomattavasti rauhallisempaa asustaa... Nyt tosin on hoksannut, että lapset ovat myös käveleviä herkkukoneita, joilta saattaa saada pientä syötävää huomattavasti helpommin kuin aikuisilta! Esikoinen tykkää hirmuisesti taluttaa koiraa lenkeillä, sen mitä potkupyörällä ajon lomassa malttaa. Lapset tuntuvat pitävän koiraa yhtenä leikkikaverina, missä sitten meinaakin mennä pieleen kun koira ei tykkääkään lasten rajuista leikkiyrityksistä. Harjoitellen mennään yhteiseloa, lasten tulisi oppia kunnioittamaan koiran omaa tilaa ja koiran oppia, etteivät kaikki lasten lähentymisyritykset aina päädy ristiriitoihin.

Löytyykö lukijoista lapsiperheitä, joissa on myös koira? Miten teillä koiran ja lasten yhteiselo sujuu?

perjantai 22. elokuuta 2014

Syksy saapuu kotiin

Ulkona on jo syksyn tuntua, pihlajanmarjat alkavat punertua ja omenat alkavat odotella poimijaansa. Syksyn myötä saapui myös innostus sisustamiseen, joka on kesän ajan viettänyt todellista hiljaiseloa. Keinutuoli sai ylleen taljan ja kaverikseen villaviltin, lampun siirsin valoksi huoneen toiselta nurkalta. Ei mitään uutta hankintaa, mutta uudelleensijoitettuna tuo uuden tuntua.

Makuuhuonetta kesän ajan piristänyt raitapeitto sai muuttaa takaisin kaappiin odottamaan ensi kesää ja vanha harmaa peitto tilalle. Vaikka tyynyt ja matto ovatkin olleet samat, on harmaan kanssa yhdisteltynä huone huomattavasti rauhallisempi. Haluaisin sisustaa värikkäästi, inspiraationa voisin käyttää vaikka Peppi Pitkätossun Huvikumpua mutta sitten kuitenkin lopulta rauhallisempi tyyli tuntuu enemmän omalle. Rottinkiarkku on aarrearkkuni, täynnä käsityölankoja, ontelokuteita ja trikookuteita. Lapset eivät ole vielä keksineet miten helpon lukon aukaista, sitä päivää odotellessa...

Edellisessä postauksessa mainitsemieni lasipurkkien lisäksi myös erilaiset lasimaljakot ja pienet purkit sekä kipot ovat heikkouksia kirppareilla. Pieni maljakko ja lasikulho ovat myös kirppareilta muutamalla eurolla kesän aikana löytyneitä. Maljakon ostin virkkuukoukuille säilytyspaikaksi, mutta nyt kun suurin osa koukuista on kiinni keskeneräisissä töissä (kyllä, niitä on liikaa, sekä koukkuja että keskeneräisiä...), niin maljakko saa odotella hyllyllä muiden lempiesineiden kanssa.

Ja loppuun sitä realismia, mitä kuvien ottaminen meillä todellisuudessa on suurimman osan ajasta... Monesti ihailen blogeja, joissa päivästä toiseen esitellään kauniita paloja kodeista ja yritän muistuttaa itselleni, kuinka helppoa kuvista on rajata ne ei-toivotut asiat pois. Helpointa kuvaaminen on siivouspäivänä, eli liian harvoin ja silloinkin kuvat kannattaa ottaa mielellään viimeistään minuutti sen jälkeen kun imuri on hävinnyt huoneesta. Jos myöhästyy tästä, voi ennen kuvien ottamista siirtää pois huoneeseen ilmestyneet pallot, päältäajettavat traktorit, nostaa tyynyt takaisin sohvalle ja siirtää sohvapöytänä toimivan arkun takaisin paikoilleen... Esikoinen oli aivan innoissaan taljan paluusta ja ehdin ottaa yhden kuvan ennen kuin tilanne näyttikin sitten jo tältä:

 "En minä ole täällä, ota vain kuva, ei kukaan huomaa...". Nooh, lämmittäähän talja näinkin ja pitäähän kodin kestää leikit. Ja sainhan minä kuitenkin sen yhden kuvan muistoksi siitä, kuinka meillä joskus oli siistiä...

torstai 21. elokuuta 2014

Rakkaudesta lasipurkkeihin

Jo keväällä näkyivät ensimmäiset oireet ja kesän myötä tilanne ryöstäytyi käsistä, enää ei pystynyt vastustamaan lasipurkkien kutsuhuutoa. Ensimmäiset Riihimäen lasin apila-purkit löytyivät Ylivieskan kirpparilta ja seuraava kirppisreissu Oulussa toi pari purkkia lisää. Nyt niitä on kolme eri kokoa ja ensimmäiset löytäneet jo omat paikkansakin. Talveksi ajattelin eteiseen isoa purkkia valojen kera, mutta se idea joutuu vielä odottamaan kauppoihin saapuvia uusia tunnelmavaloja. Ostoslistalla olisi toive löytää johdoton versio, jottei johtoa tulisi purkista yli. Pöytätason päällä oleva taulu muistuttaa rauhoittumaan, "Keep Calm and Carry On".

Keskikokoinen purkki toimii keittiössä puuropussien säilytyspaikkana. Peruspuurot eivät meillä lapsille uppoa, omena-kaneli on esikoisen suosikki ja kuopukselle maistuvat myös marjaversiot. Kun täytyy valita kahdesta pahasta, sokerisesta puurosta tai rahkasta, valitsen mieluummin lapsille kuitupitoisemman iltapalan.

Olohuoneen lipaston päällä asustavat iso ja keskikokoinen purkki kera korujen tekoon tarkoitettujen lankakerien. Helmitilausta odotellessa on aikaa suunnitella uusia malleja ja väriyhdistelmiä, ehkä jotain rohkeampaa tällä kertaa yksiväristen rinnalle. Jouluksi hankittuna punaista lankaa, joita onkin jo kolme tilauksessa. Täytyy kai tehdä (sellainenkin...) itsellekin, pianhan se pikkujoulusesonki jo alkaa!

Kirpparit toimivat joskus parhaina sisustusinspiraation paikkana, kunhan pitää vain silmät auki ja mielen avoimena. Joskus voi mennä jopa ostoslistan kanssa, kuten mulla kävi näiden purkkien kanssa. Harrastatko sinä "kirpparisisustamista"?

tiistai 19. elokuuta 2014

Kirppislöytöjä ja liinapino

Käväisin eilen lasten päiväuniaikaan läheisellä kirpparilla ja se ei kyllä petä tarjonnallaan! Kuvassa näkyvän kannun ja takana olevat juomalasit löysin aamulla Prismasta, muoviselle kannulle olisi ollut jo kesän aikana suuri tarve. Tähän asti terassilla on mehua kaadettu hentoisesta lasisesta kannusta, mutta tämä on varmasti huomattavasi lapsiystävällisimpä eikä tarvitse särkymistä pelätä. Kun näin kirpparilla nuo jalalliset muoviset lasit, niin nappasin samantien mukaan. Samaa ruutuaiheista kuviota ja niin herkulliset värit. Kesä taisi jo mennä, mutta tuleehan se vielä seuravaakin. Sadesäällä voisi joskus kattaa kauniin välipalakattauksen sisälle, tehdä retki vaikka olohuoneeseen!

Kesän jälkeen tulee tietenkin talvi ja se ihana joulu, joten eihän joulukoristeiden ostaminen elokuussa niin hassu ajatus ole... Nämä iittalan lasikortit löytyivät myös kirpparilta, mutta pääsevät vielä kaappiin odottelemaan joulusesonkia.

Mukaan samalta reissulta koriin päätyi myös mm. pitsiverhot makuuhuoneeseen, esikoiselle pitkähihainen pusero sekä hyväkuntoinen Reiman toppapuku varapuvuksi talveksi, traktorinaulakko leikkimökkiin ja kaksi Muumi-lehteä lapsille ettei tarvitse äidin sisustuslehtiä lukea. Kesän aikana sisustaminen on ollut hitaanlaista, kun aika on kulunut niin paljon ulkona ja nyt onkin kaapinpäälliset täynnä omaa paikkaansa hakevia esineitä. Uusia verhojakin kaipaisi muutama ikkuna, mutta ne taitavat odotella miehen kesäloman alkua ennen kuin ikkunaan asti ehtivät.


Seidi Minä, sinä, hän-blogista pyysi kuvia liinapinoista, joten tässä minun vastaukseni haasteeseen. Harvinaista, että mitään ei tule tulossa eikä mikään liinoista ole lähdössä, tosin kantamisia on nykyään paljon myös repuilla. Yksi reppu on tällä hetkellä lainassa veljen perheellä ja kun se palautuu, niin voisi kuvata itselle talteen myös reput. Puoli vuotta sitten käytin melkeinpä aina liinoja mutta nykyään liinat on nukutuskäytössä ja ulkona/kauppareissuilla mukana kulkee aina reppu. Voittaa nopeudessaan ja varsinkin näin kurakelien lähestyessä on reppu helpompi saada puhtaana viriteltyä selkään verraten maassa laahaviin liinanpäihin.

Ylhäältä alas liinat ovat:
Christan käsistä 3, puuvillaa
Oscha Roses Juliet 5, silkkiä
Oscha Strato Rosaline 6, mohairia ja villaa
Tula Priya Orchid 7, puuvillaa

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pieniä uudistuksia pihalla

Viikonloppu hurahti töiden merkeissä, menee kyllä päivät nopeasti vaikka aamut aikaisin alkavatkin. Illat on pyhitetty lasten kanssa leikkimiseen ja siinä sivussa on ihasteltu pihan marjasatoa. Pihan takareunalta löytyy vadelmapensaita, joiden ympäristön ajattelin nyt syksyllä puhdistaa kunnolla toivoen vielä parempaa marjasatoa ensi vuonna. Karviaisia on myös tulossa paljon, mutta kysymys kuuluukin, mihin niitä voisi käyttää?




Meidän onneksemme talon edellisetkään asukkaat eivät ole olleet innokkaita kukan istuttajia, sillä nämä muutamat kasvit tuntuvat saaneen uuden roolin pallojen maalina. Palloja heitellään niin kukkien päälle kuin marjapensaisiin, ei ikinä tiedä kuinka isoja "marjoja" jostain voi löytää!

Esikoisen uusi huppari löytyi H&M:ltä, ihana haihuppu ja evä selässä. Siellä oli kyllä vaikka mitä kivoja syksyn uutuuksia, mutta ensin pitäisi käydä läpi mitä onkaan tarttunut kirppareilta ja alennusmyynteistä mukaan, että tietäisi mille olisi todellista tarvetta.

Marjapensaiden tukia hakiessamme rautakaupasta löysimme pihalle myös nämä tosi hauskat jalanjälki-kivet, jotka johdattavat nyt hiekkalaatikolta leikkimökille. Lapset olivat ihan ihmeissään, että mitkä maahan oikein olivatkaan ilmestyneet!


Syksy tuntuu tulleen kylmine öineen, joten äkkiä saunaan lämmittelemään ja muistelemaan niitä kesän helteitä!

torstai 14. elokuuta 2014

Marjaopiskelua ja siili-konsertti

Minulla on ollut nyt muutamana aamuna pihaprojekti sieltä kivoimmasta päästä (15 vuotta sitten olisin kyllä ollut vähän toista mieltä...) eli marjojen poimintaa. Mutta osaisiko joku asiantuntevampi kommentoida ja auttaa, onko lehdissä näkyvä muutos herukanruostetta (oma googlediagnoosini). Mistään ei tunnu löytyvän tietoa ovatko marjat silti syömäkelpoisia, niissä kun ei mitään muutoksia näy ja makukin on herkullinen.

Mustia on tulossa ihan hirmuinen määrä, kypsät on nyt kerätty ja ensi viikolle kypsymässä reilusti lisää. Harmi vain kun en itse niitä mihinkään käytä, mutta "marjavaihdon" ansiosta saan niitä omia herkkuja, eli punaisia tilalle. Ensi vuodeksi tiedossa oksien karsintaa, parempien tukien laittoa ja pensaiden "ilmastointia" paremmaksi tätä kautta. Ensimmäinen vuosi omien marjapensaiden omistajana osoitti virheet, jotka paremmalla opilla (opiskelin juuri googlesta marjapensaiden hoitoa...) toivottavasti korjataan tuleva vuonna!

Marjojen keräämisen vastapainoksi illalla jotain aivan muuta! Päivän ruoan laittoi ravintolan henkilökunta ja massut täynnä oli hyvä suunnata keskustaan Soivan siilen konserttiin. Esikoinen seurasi konserttia isän kyydissä wompatissa, korkealta näki paljon paremmin ja repussa oli turvallinen olla väenpaljoudessa. 

Kuopus puolestaan sai kurkkia konsertin uuden Tulansa kyydissä. Huomaa mätsäävät paita ja repun jalansuiden pehmusteet, keltainen väri alkaa pelottavasti kulkeutua vaatekaappiin... Säädöt ja mukavin kantokorkeus vielä hakusessa Tulan kanssa, menee hetki opetella uuden repun niksit ja mukavuudet. Minä olen niitä, jotka siirtelevat remmejä senteillä suuntaan jos toiseen, hyppyytän koko reppua kesken kantamisen ylöspäin tai parannan peppupussia mieluummin kun toteaisin, että ensi kerralla parempi. Välillä tulee mieleen, että saako tämä säätäminen repun käytön näyttämään hankalalta muiden silmissä, vaikka se tapahtuukin nopeasti. Mutta kun miettii, kuinka paljon helpompi meillä oli katsoa konserttia lapset repuissa selässä verraten niihin lukemattomiin vanhempiin, jotka sylissä yrittivät nostaa (isojakin) lapsiaan ylemmäs, niin toivottavasti kantamisesta repulla/liinalla/ergonomisella kantovälineellä jää kuitenkin muillekin ensisijaisesti mieleen helppous ja kätevyys.

tiistai 12. elokuuta 2014

Tula kera jatkopaloin, toimii!


Saatoin "ehkä" hivenen hoputtaa postitätiä tänään, mutta onnistuin saamaan hänet keskeyttämään pakettien hyllyttämisen ja luovuttamaan paketin jo ennen kuin sitä oli ehditty kirjata saapuneeksi... Mutta kun tiedossa oli, että Ipanaiselta tulossa oleva paketti on enää vain klikkauksen päässä ja kello vain hiven ennen neljää, joten uskalsin kokeilla! Tilasin itselleni Tulan Priya-kantoliinan nukutuskäyttöön ja standard-kokoisen repun jatkopaloilla autoon "matkarattaiksi". Pähkäilin todella pitkään kumman koon valitsen ja olen kyllä tyytyväinen valintaani. Kuopus on nyt muutamaa päivää vaille 1v 4kk, siro ja ikäisekseen hieman miinuskäyrällä aina kasvanut. Standard-kokoinen reppu on hänelle hieman liian kapea polvitaipeesta toiseen mitaten, mutta yläosastaan juuri sopiva. Lapsi saa helposti kädet paneelin ulkopuolelle ja reppu asettuu tosi hyvin tukemaan yläselkää. Jos kädet on paneelin sisäpuolella, yltää paneeli vielä niskaan saakka, joten toimisi tarvittaessa myös nukkuessa unituen kanssa.

Tulalla on kuitenkin ihan loistava ratkaisu jatkamaan paneelin leveyttä polvitaipeiden kohdalla ja se on jatkopalat! Jatkopalat kiinnittyy ylhäältä olkahihnoihin ja alhaalta ne pujotetaan vyötäröhihnaan. Palat on muotoiltu vyötärötuen mukaan, eli ne istuvat siihen kuin hansikas.

 
Eikös näytä aika kivalle harmaat jatkopalat tuossa sivuilla, sulautuu hyvin muuhun reppuun. Taaperoreppuja testatessa tykästyin noihin paksuihin olkapehmusteisiin ja tukevaan vyötäröön, mielenkiinnolla testailen kuinka toimivat pienemmässä repussa pienemmän kannettavan kanssa.

Ja tältä ne näyttää käytössä. Kuopukselle nuo jatkopalat on juuri sopivat niin, että ne ovat täysin paneelissa kiinni ja asento on helppo saada hyväksi. Ilmankin jatkopaloja hänellä olisi peppu polvia alempana, mutta näin tukea tulee luonnollisesti enemmän. Itse mietin ennen kokeilua, että pitääkö paloja jotenkin asetella erikseen, mutta ne kyllä asettuivat kohdilleen ihan itsekseen.

Ja pitihän se toki kokeilla, miltä tuntuisi standard-reppu jatkopaloin tuollaisen pian 2,5-vuotiaan kanssa. Ilman jatkopaloja asento ei olisi pitkäaikaisessa kannossa varmastikaan mukava kummallekaan, mutta jatkopaloin on mahdollista saada hyvä sammakkoasento aikaiseksi. Paneeli jää toki lyhyeksi selästä ja heittäytyjän kanssa kaipaisin varmasti enemmän tukea niskaa kohti mutta esikoisen kanssa voisinkin kuvitella menevänä tällä yhdistelmällä lyhyitä aikoja. Pitkiin kantoaikoihin kaipaisin hänelle jo taaperokokoista vaihtoehtoa.

Kantorepuissa on mielestäni tärkeää se, että reppu on mieluummin sopiva hetken kuin liian suuri todella kauan, eli oikean koon valinnalla on suuri merkitys. Kuten kengissä, ei myöskään repuissa suuri kasvunvara yleensä helpota käyttöä millään tavalla vaan pikemminkin turhauttaa, kun kiva kantoväline jää käyttämättä huonon istuvuuden takia. Yleensä jälleenmyyntiarvo on todella hyvä, ja kirppariryhmät aktiivisia, joten koon vaihtuessa uusi käyttäjä löytyy monesti pian.

Tänään vietetty sisäpäivää vesisateen piiskatessa pihalla, huomenna marjapensaiden kimppuun tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon marjoja pakkaseen talvea varten!

maanantai 11. elokuuta 2014

Tula Golden Slumbers

 
Eilen illalla testiin pääsi Tulan liinoista Golden Slumbers, joka on 80% puuvillaa ja 20% pellavaa. Ennakko-odotukset pellavaliinasta perusrepussa olivat hieman jännittyneet, koska yleensä pellava alkaa saman tien porautumaan hartioihin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kannatti kokeilla ja todeta olevansa väärässä! Liina oli itseasiassa aika mukava eikä vajaan puolen tunnin kantamisella tuntunut missään kipua, ehdottomasti kivoimpia pellavaliinoja mitä mulla on käynyt.

Yltää, yltää kun oikein yrittää mutta peppupussi ei karkaa! Liina ei ole liukas vaikka kuvio on aika sileä ja liinassa on pellavalle ihanaa kiiltoa. Näppituntuma liinasta on pehmoinen ja aika letkeä, tosin tämä on jo monella testaajalla kiertänyt ennen minulle tuloa, joten ihan uuden liinan jäykkyyttä tässä ei varmasti ole enää jäljellä. Liina tuntuu tukevalle ja tykkään paksuudesta kovasti. Sopii vauvasta taaperoon, ehdottomasti potentiaalia, jos haluaa hankkia yhden liinan koko kantoajalle (tähän kategoriaan lukisin kyllä kaikki kolme minulla käymässä olevaa Tulan liinaa.)

Kun esikoinen huomasi, että omenoihinhan yltää liinassa/sylissä, niin piti hänenkin toki päästä yksi omena puusta nappaamaan. Nämä on niitä "ilman liinaa ei onnistuisi"-tilanteita, oman vuoron odottaminen kun ei meillä vielä ole se vahvin laji...

Slumbers pääsi myös iltanutukselle, mutta olalle solmitussa kietaisuristissä liina alkoikin sitten osoittamaan niitä pellavan huonoja piirteitä minulle ja tuttu lapaluiden välinen kipu alkoi. Ei tosin pahana, huomasi kyllä ettei liina ole 50% pellava, joka olisi porautunut sekä lapaluihin että hartioihin. Mutta tulipa taas todettua, ettei kuopus tykkää pellavaliinoista! Yleensä hän nukahtaa alle 10minuutissa rauhallisesti, mutta nyt nukutustilanne oli yhtä taistelua ja jouduin vaihtamaan toiseen kantovälineeseen kesken nukutuksen. Sama on tapahtunut niin monta kertaa pellavaliinojen kanssa, ettei kyseessä voi olla enää sattuma.

Kuosikuvaa iltavarjoissa. Tässä liinasta tulee jotenkin mieleen suomalainen vilja, tähkät jotka heiluvat tuulessa auringon laskiessa. Kokonaisuutena liina oli pellavaa vierastavalle positiivinen yllätys ja tykästyin jopa väriinkin, ihanan kesäinen ja oikeanlaisiin vaatteisiin yhdistettynä aika pirteä vaihtoehto. Kuvissa oleva kukkafroteepaita on muuten kirppislöytö, minulle hyvin epätyypillinen ja värikäs mutta jotenkin ihastuin siihen heti sen nähdessäni. Kun koko sopi ja hinta oli hyvin edullinen, eihän sitä voinut jättää muille löydettäväksi. Kerrankin satuin oikeaan aikaan paikalle, kun myyjä tuli pöytäänsä täyttämään ja ostin kerralla kolme minulle kivointa vaatetta häneltä melkein suoraan pussista! Kiitokset vain sinulle, jos tämän satut näkemään!

Jos liinaan ihastuit, niin suuntaapa ostoksille Ipanaiselle, josta Golden Slumbers löytyy vielä kirjoitushetkellä varastosta! Näitä ei taida muualta maailmalla saadakaan tällä hetkellä, joten ole nopea ennen kuin ulkomaan mammat hoksaavat liinat! (ei kytkyä tai yhteistyötä, vain tyytyväinen asiakas)