Joululahjavalvojaiset, Villasukat

Tänään on 55 yötä jouluaattoon ja sen kunniaksi ajattelin aloittaa blogissa joululahjavalvojaiset. Minulla on tavoitteena tehdä tänä vuonna joululahjoja myös itse ja tiedän tämän olevan monen muunkin suunnitelmissa. Haluan nyt omalta osaltani heittää korteni kekoon ja vinkkailla ideoita sekä ohjeita niistä käsitöistä, joita itse tulen paketoimaan tänä jouluna.

Ja mikä muukaan voisi aloittaa vinkkisarjan kuin tuttu ja turvallinen villasukka. Sitä kantapään tekoa ei kannata pelätä, hyviä vinkkejä kuvasarjoineen löytyy netistä. Itse olen tehnyt perussukia mm. Novitan sukka-lehden ohjeilla ja kuvankin viimeistelyä vaille valmiit sukat on tehty kyseisen lehden ohjeella. Lankana 7 veljestä, kestää sitten kunnon saapaskäyttöäkin ja on tarpeeksi lämmin.

Pienille varpaille lempisukkamallini on junasukat, joita on tullut tehtyä sekä omille, että toisten lapsille. Yksi idea paleleville pikkuvarpaille on myös huovutusterälliset sukat, joista postasin täällä. Perussukan ohjeella onnistuu nämäkin, joten eivät vaadi erityisosaamisia.

Taitavalle (tai rohkealle ja kunnianhimoiselle) löytyy ihania pitsimalleja, polvisukkia, nilkkasukkia, tossuja yms. yms. Ja jos villasukkien teossa kaipaa vertaistukea, yksi hyvä paikka siihen on Voihan villasukka-ryhmä Facebookissa.

Löytyykö lukijoista villasukkia ahkeroivia tonttuja ja millaiset sukat sinä pakettiin sujautat?

Muistot seinälle ja kuvankäsittelypohdintaa

 

Jotkut asiat vaatii pitkän ajan toteutuakseen ja meillä tämä heikkous tuppaa olemaan kuvien teettäminen. Kiitos ifolorin kuvatarjouksen ja lähestyvän isovanhempien vierailun, jonka myötä ikean tuotevalikoima oli tilattavissa suoraan kotiin asti, sain viimein teetettyä jo keväällä kuvatut 1- ja 2-vuotiskuvat sekä perhekuvat. Taulujen sijoituspaikkaa miettiessäni tuli huomattua, että ehjää, isompaa seinäpinta-alaa on kodissamme todella vähän. 

Tekstitarrat siirsin tyhjälle seinälle, jotta kuvat pääsivät huoneen parhaalle paikalle. 

Kaamosvalot (kiitos Annamaria Pikkukuutti-blogista ihanasta sanasta) hiipii pikkuhiljaa jokaiseen huoneeseen, mutta toivat kyllä niin ihanaa tunnelmaa näihin sateisiin päiviin.

 

Vaikka tykkäänkin syksystä, niin suuren haasteen se tuo kyllä kuvaamiselle ja näidenkin kuvien myötä iskee hirmuinen tarve tutustua kuvankäsittelyyn. Tähän asti olen tyytynyt vain pienentämään kuvan alkuperäistä kokoa, joten paljonkin olisi varmasti kuville tehtävissä. Kaipaisinkin vinkkejä helpoista ja ilmaisista kuvankäsittelyohjelmista, joten paljastathan minullekin mikä on sinun salainen aseesi kauniiden kuvien aikaansaamiseksi?

Metsän siimeksestä syksyistä tunnelmaa

Aamupäivän metsäretken tavoitteeksi laitettiin saada syksyistä tunnelmaa pihamaalle ja niinpä isoon Ikea-kassiin kerättiin mm. varpuja, käpyjä ja sammalta. Idea tähän lähti Hymyhiekan hyppyvarpaat-blogista, jossa on useampaan otteeseen näkynyt ideoita taaperon kanssa luontopuuhailuihin. Me lähdettiin sitten toteuttamaan ideaa omaan tyyliimme, huvin ja hyödyn yhdistämisen kannalta.

Isoon lasimaljakkoon laitettiin mm. kuusen oksia, metsästä löytyneitä kaadettuja puunoksia ja lapsen toiveesta myös neulasia sekä hiekkalaatikon hiekkaa. Tämä korkea kaksikko kaipaa kuitenkin matalampaa kaveria eteensä, joten uusi metsäreissu (ja seikkailu varaston uumeniin sopivaa astiaa etsimään) on edessä. 

 

Tämä oli kyllä hauska puuha lasten kanssa, vaikka taisikin lopulta kääntyä enemmän äidin projektiksi. Ensimmäinen askel luontoaskarteluun on kuitenkin otettu ja lupaan ettei jää viimeiseksi!

Toiveiden täyttämistä

Yövuoro-tehtaalla on valmistettu kovalla tohinalla tilaustyönä koruja niin, että ranne meinasi tehdä jo tepposensa eräänä myöhäisenä yön hetkenä. Yhden päivän koruvirkkaustauko teki tehtävänsä (jolloin valmistui Löpö) ja taas ollaan täydessä vauhdissa. Musta-harmaa kukkarengas on ollut suosituimpia väri-malli -yhdistelmiä (matkasi myös Sinä, minä ja hän-blogin Seidille) ja näyttää muuten tosi kivalle värit näinkin.

Mustan vastapainoksi jotain aivan muuta, eli hattaraista vaaleanpunaista. Rakastan tuota langan kiiltoa, se tuo aivan oman lisänsä koruihin.

Toiveesta valmistui myös pienillä renkailla oleva helmikoru asiakkaan kuvamallien pohjalta. Ensimmäiset käyttökokemukset ovat olleet positiiviset, ehkä näitä nähdään jatkossa enemmänkin...

Korut ovat vilahdelleet myös mm. pikkuankan odotusta-blogissa ja Jessica testaa-blogissa.

Sisustus-ja lifestyleblogit Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan sisustusbloggaajat ovat yhdistäneet voimansa ja perustaneet yhdessä Sisustus- ja lifestyleblogit Pohjois-Pohjanmaa nimisen ryhmän eli POP Blogit. Olen onnekas saatuani liittyä ryhmään mukaan heti alusta alkaen, vaikka välillä tässä taaperokaaoksessa tuntuukin ettei kaivattua aikaa (ja rahaa) suurille sisustusmuutoksille ole. Ryhmän kautta olen itse löytänyt paljon uusia, ihania blogeja seurattavaksi, joissa monessa eletään samaa vaihetta kuin meilläkin. Ja mikä parasta, jos joku bongaa ihanan tuotteen tai superhyvän tarjouksen kivijalkamyymälästä, on sama liike myös minun lähelläni!

Jos sisustus- ja lifestyle on lähellä sydäntä, kannattaa seurata blogejamme joko Facebookissa tai oman blogisivumme kautta, joihin molempiin päivittyvät kaikkien ryhmäläisten postaukset heti tuoreeltaan.

Pidätkö sinä sisustus-ja lifestyleblogia Pohjois-Pohjanmaan alueella ja haluaisit mukaan aktiiviseen yhteisöön, joka järjestää myös tapaamisia? Kiinnostuksesi mukaan liittymisestä ottavat mielellään vastaan ylläpitäjät Johanna ja Jaana osoitteessa popblogit@gmail.com

POP Blogeihin kuuluvat mm.

SisustusUnelmia

La Dolce Vita

Valkoista Harmoniaa

Kultakutri ja kolme karjua

Valkoista ja kiekuraa

Täyttä elämää

Every home has a silver lining

Valkoinen kartano

Varvikossa

Vaihtelevasti valkoista

At home

InanaDesigner

Linnasalon elämää

Vinttikissa

Onnenmuruja

Valkoinen kaniini

With all my love

Carouselia

Ainosofia sisustus

Snow white dreams

Siimeksessä

Elämää tuomipellon laidalla

Lapsen toiveesta tehty Löpö-pöllö

 

Joskus ideat lähtevät mitä hassuimmista asioista ja tämä on yksi niistä. Aloin virkkaamaan lapsille viidakkoteemaiseen makuuhuoneeseen käärmepehmoa aloittaen päästä, mutta esikoinen huudahti palluraisen nähdessään "Löpö" eli pöllö. Hetken mietittyäni vaihdoin suunnitelmaa ja aloitin uudella kerällä alusta jättäen käärmeen odottamaan hetkeksi. Ja niin syntyi Löpö, unelias ja ylpeä joulunodottaja. 

Pöllön vartalo ja lakki omasta päästä tehdessä soveltaen teemalla "mahdollisimman vähän pääteltävää ja yhdisteltäviä saumoja. Samalla mallilla onnistuisi hyvin barbapapatkin...  Silmät ja nokka Prinsessajutun Virkatun pöllön ohjeesta ja lumihiutale (noin tuhannen virheen kera) 100 virkattua lumihiutaletta-kirjasta. Kirja oli messuostos Oulun kädentaitomessuilta ja nyt kun ohjeenlukutaito kehittyi taas harppauksella eteenpäin, tulee kirjaa lähiaikoina selailtua varmasti paljonkin. Ideoita on paljon, ja mitä lähemmäs joulu tulee, määrä vain lisääntyy. Harmi kun aika käsitöille on enemmänkin vähenemään päin, mutta toivottavasti nämä puolentoista tunnin iltanukutukset entisen 20min sijaan olisivat vain vaihe...

Tunnelmavaloja syksyä vastaan

En voinut vastustaa kiusausta laittaa esille muutamia tunnelmavaloja. Sovitaanko, että nämä ovat vain valot pimeyttä vastaan, ei jouluvaloja... Tähtivalo on tosin paikallaan ympäri vuoden, mutta nyt taas iltojen pimetessä siihen muistaa valotkin laittaa.

Olen aina muodista vähintään vuoden myöhässä, oli kyse sitten sisustuksesta tai vaatemuodista (jossa muoti taisi mennä ohi jo monta vuotta sitten kunnes raitapaidat tekivät taas paluun). Tyylilleni uskollisena innostuin valopalloista vasta nyt, kun muut niitä jo kyllästymisen nimissä laittavat kaappien kätköihin. Ostin Riihimäen lasipurkin jo kesällä näitä varten, tähän asti purkki sai toimia lankojen säilytyspaikkana (tai siis yhtenä niistä, hups...). Nyt onkin sitten uusi iltarutiini valmis, kun kulkee pitkin huoneita sammutellen kaikki valot yötä varten.  Lapset näitä uusia valoja rakastavat, ja kyllä täytyy myöntää, että on ne äidinkin mieltä piristävät.

Lapset korupajan apulaisina

Yleensä pyrin kuvaamaan valmiit korut lasten päiväuniaikaan, mikä onneksi on myös sitä valoisinta aikaa mutta aina se ei onnistu. Esikoinen on mielellään kuvausapulaisena asettelemassa koruja erilaisiin asentoihin ja kuvauskulmiin, jotka eivät aina ole sellaisia, mitä itse kuvaamiseen valitsisin...

Lähikuvaa "näin!"

"Siinä!"

Korujen pakkauspaikkana toimii pieni välitila makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välillä, ja tämä tila harvoin kestää päivänvaloa toimien myös vaatehuoneena ja "kaiken sen, mikä ei oikein mihinkään kuulu"-säilytyspaikkana. Esikoinen pakkasi itsensä pakkausmuoviin, jonka hyllyn päältä löysi ja kuopus sählää omiaan mukana. Saa todella keskittyä, että oikeat korut päätyvät oikeisiin kirjekuoriin kera pienen saateviestin.

Tonttujen pakkauspiste pakkaa koruja myös lahjapakkauksiin, nämä kaksi pakettia lähtivät syntymäpäivälahjaksi viime viikolla.

Pientä ja vaaleanpunaista

 

Minussa asuu pieni harakka mitä tulee lasiesineisiin ja kun tämä ihana lasikippo tuli vastaan surullisena alelapun kera, oli se pelastettava omalle hyllylle. Rakastaisin polttaa tuikkuja ja pitää kauniita esineitä esillä sohvapöydän virkaa toimittavan arkun päällä, mutta koska lasten mielestä arkku on maailman paras autorata ja kaikki arkun päällä olevat tavarat lentävät samantien lattialle, oli turvallisempaa sijoittaa uusi löytö korkealle hyllyn päälle. 

Pieni väriläiskä muiden tavaroiden keskellä. Kovasti mieli tekisi jo laittaa hyllylle tunnelmavaloja ja lyhtyyn ehkä hankkia pattereille toimivat valot, jottei hyllyltä roikkuisi johtoja. Jouluksikin on jo koristeet mielessä, eihän siihen ole enää kuin 67 yötä!

Ihana, ihana Snurre!

 

Ennen Helsingin reissua kyselin eräässä fb:n virkkausryhmässä vinkkejä Helsingin lankaliikkeistä ja eräs nainen ehdotti minulle Snurrea. He mainostavat itseään näin "Snurre, luonnonlankojen lankakauppa, perustettiin 2011. Puhtaat luonnonlangat ja luonnonmateriaalit ovat sydämenasia. Niin ja luonnollisesti ne värit: myös väriä pitää olla! Itsetekemisellä ei ole rajoja - tule puotiin miettimään, mitä haluaisit tehdä seuraavaksi." Valinta oli tätä myöten selvä ja ensimmäisenä kun Helsinkiin saavuimme, laitoimme puhelimen navigaattoriin osoitteeksi hietalahdenkadun. Toimi muuten yllättävän näppärästi ja kävellessä näimme myös monta muuta kivaa liikettä, joihin ei olisi muuten eksynyt.

Ihania lankoja ja upeita värejä kauniisti hyllyissä ja koreissa, suloisessa rentoudessa ja kotoisasti. Liikkeeseen oli saatu hyvin lämminhenkinen tunnelma ja tuli tunne kuin olisi mennyt ystävän kotiin.

Tänne olisi pitänyt tulla suuren laukun ja ajan kanssa, ensi kerralla uudestaan ja sitä odotellessa onneksi verkkokauppa palvelee.

Minä tulin hakemaan erityisesti Louhittaren Luolan Ilmatarta, ja mikä onni, että sitä oli jäljellä juuri toivomassani värissä.

Joka puolella nähtävää ja vielä kuvia katsoessani huomasin, että voi, nuokin sydämet jäivät minulla näkemättä liikkeessä huomion keskittyessä upeaan vanhaan Singeriin.

Voi kun tällainen paikka löytyisi Oulustakin, minusta saisi varmasti vakioasiakkaan. Ensi Helsingin reissulla nähdään taas, Snurre!

*tämä ei ole mainos, vaan ainoastaan tyytyväisen asiakkaan vinkki muillekin lankoja rakastaville*

Miniloma kahdelle ja arvonnan voittaja

 

Kahden päivän miniloma kahden miehen kanssa Helsingissä takana ja olo ei ehkä ole levännyt, mutta virkistynyt kyllä. Ihania lankaputiikkeja, askarteluliikkeitä, muumikauppa ja suvun uusimmat pienokaiset nähtynä. Suurin nautinto taisi kuitenkin olla, että sai jo kuudelta istahtaa sängylle käsitöiden pariin, puikoille pääsi ensimmäinen pitsihuivikokeiluni Nurmilintu.

Lentokoneessa sama huivi työn alla. Lankana Louhittaren luolan Ilmatar, joka ensituttavuudella jo aiheutti riippuvuuden, tätä on saatava lisää! Mistä langan ostin, siitä tarinaa myöhemmin. 

Koruarvonta on suoritettu random.org-sivuston avulla jo voittava arpa oli nro 39. eli Salla-Kaisa Lindsten kommentilla " Kahdella arvalla mukana. Kivoja noi korut ja olisi kiva varmasti käytössäkin ☺". Onnea Salla-Kaisa, sinulle on sähköpostia tulossa :)

Rasteja bingolautaan

 

Vieläkö muistatte Kantoliinaviikon bingon? Tämä päivä on vielä aikaa kerätä rasteja ruutuun ja palkintojen kiilto silmissä lähdimme rastien hakuun. "Käytä kantamisvälinettä paikassa, jonne rattailla ei olisi asiaa" toteutuu varmasti sateisen jälkeisellä metsätiellä. Mutaa, isoja vesilammikoita ja pehmeitä hiekkavalleja, ensimmäisenä en rattaita tuonne kaivannut...

"Lähde retkelle lasten kanssa käyttäen kantovälinettä", check! Kantovälineenä meillä luottoväline-Tula kera jatkopalojen. Vain muutaman minuutin päässä kotoa ja aivan kuin olisi jossain kaukanakin. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla rentoudut!

 Tähän hetkeen olisin voinut haluta saada rastin ruutuun kohtaan "Opettele joku uusi sidonta", tällaisina hetkinä olisi kiva osata joku tandemsidonta.

Vielä ehtii osallistua arvontaan ja hyödyntää aletarjouksen valmiista koruista!

Uutta kotiin ja arvontamuistutus

Kädentaitomessuilla käyty ja kuinka nopeaa vierähtikään parituntinen! Koko päivän sinne olisi saanut varata, että siinä väenpaljoudessa olisi ehtinyt kaikki ihanuudet hipistellä. Eikä paksumpi lompakkokaan olisi ollut pahitteeksi, voi mitä houkutuksia! Joulu ja pienet lahjottavat mielessä ostoskasseihin päätyikin pääasiassa puisia pelejä ja tehtäviä, viimeisen joulunalusviikon stressiä vähennetty taas monen lahjan verran. Kaikista ihanin löytö oli kuitenkin tämä pajua ja keramiikkaa yhdistävä työ, jonka valmistajana Savilla. Koko heidän osastonsa oli täynnä aivan ihania käsitöitä, mutta tähän rakastuin heti kun sen näin. Sopii täydellisesti olohuoneen pienelle seinälle, joka on kaivannut pientä kaunistusta muutosta asti.

Vielä huominen aikaa osallistua arvontaan ja hankkia ihana koru -10% alennuksella!

Huovutetut villasukat ja menovinkki Oululaisille

 

Syksyn myötä saapuneet sateet ja hämäryys ovat tuoneet todellisen haasteen kuvaamiselle ja moni asia odottelee vähän valoisampaa päivää päästäkseen kameran ikuistamaksi. Tänään uhmasin kuitenkin sadetta ja tuulta ja kävin kuvaamassa eilen valmistuneet sukat vesisateessa. Lapset katselivat miehen kanssa ikkunan takaa kun äiti häärää villasukkien kanssa märällä nurmikolla. Onneksi meillä ei ole kuin yhdellä naapurilla näköyhteys takapihalle...

 

Sukkien varsi on baby alpakkaa ja huovutettu teräosa jotain villaa, jota myytiin Lankamaailman merinovillahyllyn oikeassa alanurkassa (eli suomeksi vyöte hukkui jonnekin välille Oulu-Ylläs-Rovaniemi). Rakastan noita ruskean eri sävyjä, ihan täydelliset syyssukkiin.

Mutta se mikä ei ole täydellinen, lähellekään, on tuo varsi. Huovuttui pahasti koneessa, vaikka pitäisi olla konepesun kestävää villaa. Harmittaa tosi pahasti, se kun menetti myös aika paljon korkeuttaan. Myyjän kanssa langat valittiin juuri kyseisiin sukkiin, nämä olivat minulle ensimmäinen huovutuskokeilu. Minulla on samaa lankaa vielä esikoisen sukkiin, ja mietinnässä nyt, että pitääkö kokeilla huovutusta eri tavalla vai hankkia täysin uusi lanka varsiin.




Ihanat sadepisarat ja naapurin pihalta meille lennelleet vaahteran lehdet.




Sukat pääsevät viluvarvas-kuopukselle päiväunikäyttöön Stonzien kanssa käytettäväksi, pienestä ylimääräisestä huopumisesta huolimatta ovat juuri täydellisen sopivat tällä hetkellä. Ohje omasta päästä sovellettuna (ja vain kerran purettuna!), pitkälti perusvillasukan kaavaa noudattaen.

Huomenna ja sunnuntaina on kädentaitomessut Oulussa ja sinnehän on heti aamulla suunnattava. Ostoslista jo kirjoitettuna ja mieli avoinna heräteostoille, voisiko paremmin viikonlopun aloittaa!

Kantoliinaviikon arvonta ja alennus korupuodin tuotteista

Kantoliinaviikon kunniaksi vihdoin pystyyn lupaamani koruarvonta. Arvonnan voittaja saa teettää mieleisensä korun tämän hetken malleista toivomillaan väreillä. Malleja ja väri-ideoita voit kurkkia jo valmiiksi Korupuodista.

Yhden arvan saat kommentoimalla postausta nimelläsi/nimimerkilläsi ja ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi voiton varalle.

Toisen arvan saat olemalla rekisteröitynyt lukija.

Kolmannen arvan voit saada jakamalla lisäksi arvonnan omassa blogissasi tai Facebookissa.

Muistathan kertoa monellako arvalla olet mukana!

Korupuodissa kaikki varastovalmiit korut kantoliinaviikon ajan sunnuntaihin 12.10 asti -10%, käyhän ostoksilla vaikka jo joulu mielessäsi!

Kun ukki nimipäiväänsä vietti

Kotityöt on lasten mielestä hauskaa ja yksi lempikotiaskareista on leipominen. Esikoinen on ollut jo pitkään täysillä mukana touhussa ja häneltä onnistuu mainiosti jo sähkövatkaimella sekoittaminenkin. Ja tämä leipuri ei varmasti unohda maistaa myös kesken tekemisen! Eräänä päivänä leivoimme mustikkapiirakan ja kutsuimme ukin kahville nimipäivänsä kunniaksi. Ohje Kakkutaikurilta ja suosittelen kokeilemaan, piirakka oli lupauksen mukaisesti suussasulavaa.

Esikoinen asettelee mustikat tarkasti ja kuopus kaivaa lusikalla samaa tahtia mustikoita taikinan kera suuhunsa... Tasapaino säilyy ja paistaessa pienet epätasaisuudet tasoittuvat. Tärkeintä on tekeminen, siivoamaan ehtii jälkeenpäin!

Innokas leipuri ei millään malttaisi odottaa vieraiden saapumista pöytään vaan päätti hieman salaa jo maistella ihan pienen palasen.... Ja hyvin maistui muillekin, tätä piirakkaa me tehdään kyllä useammnkin.

Bingo!

Tänään alkaa kansainvälinen kantoliinaviikko, jota vietetään ympäri maailman aina samaan aikaan. Ipanainen ja Kantaen julkaisivat teemaan liittyen aivan ihanan bingon, jota on ehdottomasti pelattava.
Ensimmäiseltä riviltä saan heti jo kaksi rastia ruutuun, sillä olen jo Kantoliinayhdistyksen jäsen ja profiilinikuvani Facebookissa on jo kantamisaiheinen. Kolmas rasti tulee nyt tästä blogitekstistä, joten hyvässä vauhdissa ollaan jo heti ensimmäisen päivän aamuna!

Kantamisaiheiset kuvat on lyhyeksi jääneeltä syyslomareissultamme, mutta onneksi muutamalle kävelylenkille ehdittiin. Äkäslompolossa ehdittiin nauttia hetki myös lumesta, olihan se ihmeellistä jälleen kerran! Nämä kuvat on otettu iltana, jolloin kuume alkoi nousemaan ja ensimmäinen huoli siitä, ettei lapsi ole kunnossa, alkoi painaa mietä. Kävelyretkellä kuopus muuttui hyvin nopeasti väsyneeksi ja itkuisaksi, ja matkasikin nuotiopaikalta takaisin autolle reppukyydissä edessä. Uni tuli nopeasti, sylissä oli lämmin ja turvallinen nukkua.

Pian puolitoistavuotias matkasi vielä mukavasti standard-kokoisessa Tulassa ja paneeli yltää vielä yllättävänkin korkealle niskaan ulkovaatteissakin. Mutta pikkuhiljaa pitäisi alkaa hankkimaan suurempaa, toppavaatteet tuovat taas kokoa lisää ja lapsella tuntuu olevan kasvuspurtti meneillään. Kymmenkiloista nukkuvaa taaperoa kantaa kyllä vielä edessä tarvittaessa, mutta täytyy kyllä myöntää, että on se selkäpuolella vain jo paljon mukavampaa ja huomattavasti kevyempää.

Pappa ja kuopus ihailemassa mahtavaa syysmaisemaa. Reissun aikana papan kyytiin pääsivät niin kuopus kuin esikoinenkin, ainakin yhden ihmisen olen siis onnistuneesti houkutellut kantamisen pariin!