Virkattu pöllölakki kuopukselle

Näin tämän virkatun pöllölakin ohjeen jokin aika sitten ja tiesin, että se on kyllä kokeiltava. Ohje vaikutti helpolle (englanninkielinen sanallinen), ja uskaltaisin lähteä sitä ensimmäisenä pipona kokeilemaan. Käyttämäni lanka on Dropsin Big Merinoa, joka olikin huomattavasti ohuempi kuin ohjeessa käytetty. Monta kertaa piti purkaa, että tuli tarpeeksi suuri pian vuoden täyttävän päähän, ja tämä on tehty aikuisen koolla + yhdellä lisäkierroksella. Yöllä virkkailemisessa on kyllä ehdottomasti huono puoli se, kun ei voi kokeilla kesken tekemisen. Seuraava valmistuukin sitten jo huomattavasti nopeampaa!

Big merino-keriä löytyy laatikosta valkeana sekä ruskeana hirmuisen monta kerää, jostain lanka-alesta ostettu ja olipas kivaa virkattavaa. Ihanan pehmeä myös valmiina ja kestää konepesun, joten todella kiva lasten käyttöön. Langassa on ihanan hempeä värikartta, ehdottomasti hankittava lisää tehosteväriä kun vihreää taitaa olla vain kerä enää jäljellä.

Pipo käyttäjällään sisäkokeilussa, tänään pääsi jo tositoimiinkin päiväunille. Mietin, että laitanko ollenkaan noita korvatupsuja, mutta on ne ihan hauskat, saavat jäädä.

Ohje löytyy täältä

Virkistystä vaihdossa

Liinailuharrastuksessa yksi ihana puoli on se, että myymisen ja ostamisen lisäksi myös vaihtaminen on hyvin aktiivista. Meiltä lähti bannerissakin näkyvä musta liina, ihanuudestaan huolimatta käyttämättä jäi ja tilalle tuli aivan upean kaunis Oscha Eire Etlan 4, täydellinen kesäliina! Materiaaliltaan hamppua, joten on myös viileä käyttää ja väri aivan herkku. Menisi myös juhlaliinana, kuka pitäisi kesäkemut?

Jaksaa, jaksaa sairastaa!

Pikkuhiljaa alkaa kuumeet hävitä, jäljellä enää perheellinen räkänokkia... Esikoisella epäilen kurkunpääntulehdusta, mutta onneksi sekin jo ohi menossa. Miehellä alkoi lomaviikko ja meidän pitäisi tällä hetkellä istua mökillä, mutta sairastamisen vuoksi jouduttiin jäämään kotiin. Kunhan parannutaan kaikki, niin keksitään jotain kivaa!

Yöt on menneet pääosin valvoessa, mutta tulipa taas todettua, että päiväunet ei toimi minulle. Tulen vain entistä väsyneemmäksi enkä koe levänneeni niiden jälkeen. Kuopuksen raskausaikana minulla oli tapana nukkua esikoisen kanssa yhteisiä päiväunia välillä kahdetkin päivässä, mutta se opeteltu taito taisi jäädä synnytyssaliin... Päiväunien sijaan olen virkannut pitsimattoa Virkkuri-kirjasta, kuvissa ensimmäisen aamupäivän tulos. Kuteena paksu ontelokude ja ranteet on tiukilla tuplapylväitä tehdessä! Hetkeksi tauolle, ennen kuin kädet kipeytyy liikaa. Malli on hyvin kaunis, ajattelin tätä kokeilla pienenä liinana myös.

Karhunpoika sairastaa...

Kuopus sairastui toissayönä, tauti alkoi tukkoisuudella ja jatkuu sahaavalla kuumella, sekä hirmuisella limamäärällä. Tänään illalla oksensikin muutamaan otteeseen, ihan tukossa pikkuinen raukka. Öisin käytössä ollut ilmankostutin ja heti jos sen on sammuttanut, alkaa yskiminen eli selkeästi laitteesta on apua. Panadol tuntuu helpottavan oloa ja vähentävän tukkoisuutta, ehkäpä tällä yhdistelmällä pystyisi ensi yönä paremmin nukkumaan.

Nyt esikoinen on ollut nukkumassa reilut pari tuntia, ja heräillyt varmaan kymmenen kertaa eli varmasti tauti tulossa hänellekin. Tukkoiselta kuulostaa, kuumetta ei vielä ole. On normaalistikin yöheräilijä, mutta normaalit heräilyt alkavat vasta puolenyön paikkeilla. Saa nähdä koska sitä itse kannattaisi yrittää nukkua, kun alle 10min välein saa pomppia rauhoittelemaan esikoista.

Kuopus, nyt reilut 11kk nukahti tänään ensimmäistä kertaa itse omaan sänkyynsä! Unta haki liinassa n. 40min, mutta ilmeisesti kuumuus ahdisti ja halusi sänkyyn nukkumaan. Normaalisti jos hänet laskee sänkyynsä hereillä, ensimmäisenä alkaa hillitön hihitys kuulumaan ja seuraavana pompataan pystyyn seisomaan sängyn laitoja vasten. Kuume (ja panadol) taitaa viedä suurimmat energiat jopa tältä pieneltä energiapakkaukselta...

Reppupyöritystä

Päivä vietetty ulkoillen ja reppuja pyöritellen. Tulossa on taaperokantoreppujen vertailu, jota varten olen tänään kuvaillut, vertaillut ja mittaillut reppuja. Jos tulevaisuudessa on edessä taaperon kantoon soveltuva reppu, kannattaa pysyä kuulolla!

Lauramainen-blogissa on todella kiva arvonta menossa, käyhän sinäkin osallistumassa! Palkinnoille on annettu jo yksi toteutusideakin, ihana perhosorigamimobile <3

Kerran vuodessa riittää...

Teetin tästä liinasta Liinalapsella wompatin ja siitä asti loppuosa liinasta odotteli, että saisin ompeluinspiraation ommella toinen pää. Ja nyt kun se on tehty, muistan miksi tämä ei ole ompelublogi vaan kaikkea muuta... Ommelta testaillessani mallitilkkuun neula jo vääntyi mutta sain sitä taivuteltua niin, että sain ommeltua loppuun. Kun olisi ollut aika ommella viimeiset sentit toista päätä, neula katkesi. Nooh, on se nyt ommeltu ja seuraavaa ompelukertaa varten muistilistalle uuden neulan osto!

 Lähtötilannetta. Liinasta jäi tuollainen kiva aika leveä palanen, josta olisi kiva saada pieni pussukka tehtyä. Ehkä sitten joskus tai jollekin teetettäväksi (se todennäköisempi vaihtoehto...)

 Valmis pääty, joka hivenen kiero mutta vinolla neulalla ommelluksi yllättävän siisti ;)

Ja valmiina pinoon, kokeiluun sitten kun lapset heräävät päiväunilta. Liina siis Oscha Japanese Knot Ooki Juliet, nykyiseltä mitaltaan reilu 3 (3,45m)

Vanamot

Kantoliinafoorumin kautta olin onnekas ja sain osallistua testikiertueelle, jolla sain kokeilulainaan kaksi kotimaista konekudottua kantoliinaa viikoksi. Nämä ovat Liinalapsen valmistamia ja suunnittelemia, Suomessa tehtyjä liinoja. Sateenkaaren värinen on Ruutu puuvillaisena, pituus 6 ja violetti Solki 50% villaa, pituus 7. Liinat saapuivat minulle eilen ja molempien lasten kanssa olen jo liinoja ehtinyt kokeilla. Alunperin kuvittelin ihastuvani puuvillaiseen, mutta villa meinaa viedä voiton erityisesti kuopuksen kanssa. Ihanan pehmeä ja kerrankin villa, joka ei kutita minua! Lisää kantokokemuksia myöhemmin, nyt nauttikaa kuvista.

Ensimmäinen pitsiliina

Kuten arvasinkin, että kun pääsen päivällä aloittamaan, niin illallakin virkkaus sujuu! Mulla tekisi mieli tehdä makuuhuoneemme yöpöydille harmaat pitsiliinat, mutta niin, että niissä olisi silti nuorekkuutta ja jotain kivaa erilaista. Koska en ole ikinä pitsiliinoja virkkaillut, päätin kuitenkin kokeilla ensin jotain helpompaa, jossa voisi kuitenkin olla malliksi ideaa suuremmassa koossa. Kokeiluun pääsi Metsätähti-kateliina Kauhavan kangasaitan ohjeella. Kiva ja selkeä ohje, mallikin minusta tosi kaunis. Tein tämän Drops Muskat-langasta ja merseroitu puuvilla antaa kivaa kiiltoa. Hieman ohuempikin lanka varmasti riittäisi, mutta tätä sattui löytymään lankalaatikosta.

Pingotusta selkeästi vaatisi, tai ainakin vielä hivenen venyttelemistä. 

Mallin reunoista pidän erityisesti!

Ja seuraava työ on...

Kunnon käsityöblokki päällä, vähän sellainen mitäs nyt-olo. Kuopus on keksinyt uuden rytmin ja herää nykyään kuudelta aamulla, joten näin iltaisin tuntuu, että uuden työn aloittaminen vaatisi aivan liikaa ajatusta. Laukun valmiiksi saatuani aloitin kuitenkin Myboshi-langasta virkkaamaan itselleni pantaa, mutta täytyy se kai uskoa, että "muovisekoite"-langat ei ole minua varten. Ahdistaa jo virkata sitä, eikä tee yhtään mieli laittaa valmista tuotetta ihoa vasten. En tiedä mikä se on, mutta joku langan tuntumassa ahdistaa. Rakastan merinovillaa ja yksi suosikki lasten vaatteissa on silkkimerino, niin pehmeää ja ihanaa työstää! Lapsille oli tarkoituksena virkata pipot paksusta merinovillasta, mutta ehkä parempi säästää lanka ensi talvea varten kun pitoaika pipoille jäisi turhan lyhyeksi tälle keväälle.

Me saatiin hieman lisää lunta, joten ollaan lasten kanssa nautittu ulkoilusta ja auringonpaisteesta. Viritelty pihalle aurinkoiselle portaalle armeijan vanha paksu villapeitto ja juotu esikoisen kanssa pillimehua "retkellä". Pulkkailuakin yritetty vielä harrastaa, esikoinen rakastaa istua pulkan kyydissä ja tykkää myös vetää pikkuveljeä pitkin pihaa. 

Mutta mikä on sinun suosikkilankasi, suosittele minulle sitä myös! Tarvitsisin itselleni kivan sukkalangan sisäkäyttöön, ja 7 veljestä aiheuttaa jo ajatuksena kutinaa ja nipistelyä...

Meidän koti, osa 3: Olohuone

Olohuone on se huone, jossa meidän perhe viettää kaikista eniten aikaa (ja joka harvoin näyttää tälle kuin kuvissa). Kuvat ovat parin viikon takaa ja nyt on jo muutama uusi tyyny sohvalla, sekä noihin vanhoihin vaihdettu pulleammat sisätyynyt. Tehostevärinä olohuoneessa on vanha roosa, muuten mennään tutulla ruskea-harmaa -teemalla. Verhot ja tyynynpäälliset vaihtamalla johonkin muuhun tehosteväriin saisi huoneeseen taas ihan erilaisen tunnelman, mutta ensisijaisesti lisäväriä haluaisin itsetehdyillä käsitöillä. Virkatut tyynyt ovat loputtomalla to do-listalla!

Arkku on armeijan myymälästä muutamalla kympillä hankittu ja maalattu miehen isän toimesta valkoiseksi. Tässä on aikanaan säilytetty kaasunaamareita ja nyt se saa toimittaa uutta virkaansa milloin pöytänä ja milloin kiipeilytelineenä. Päätyjen kahvoista on kuopuksen hyvä pitää kiinni ja harjoitella tukea vasten seisomista, ja esikoinen ketteränä kiikkuu monesti arkun päälle istumaan tai seisomaan.

Olohuoneen ihanin paikka on erkkerisyvennys etupihaa vasten, jonne tämä sohva upposi kuin siihen varta vasten ostettuna. Alunperin hankin tämän eteistä varten, mutta eihän se sinne mahtunut, joten uusi paikka oli löydettävä. Ostettaessa sohva oli männyn värinen, mutta se maalattiin valkoiseksi ja lisättiin tarra "Me and You, Always and Forever". Kannen alla on säilytystilaa, ja tämä on myös lasten lempipaikka vilkuttaa ja kurkkia pihan menoa. 

Nurkassa oleva kaappi toimii lasitavaroiden ja koriste-esineiden säilytyspaikkana, lukon kera tottakai... Ihania aarteita kaappi täynnä, kyllä ne vielä joskus esillekin pääsevät! Kaapin päällä käsityökorit keskeneräisille projekteille.

Oikeanlaista lyhtyä etsin pitkään ja tämä löytyi muutama vuosi sitten pienestä sisustusliikkeestä laskettelukeskuksen kupeesta. Oikeiden kynttilöiden aika ei ole vielä, joten lyhdyssä on valoa tuomassa tähti-valonauha. Esikoinen sai syntymäpäivälahjaksi magneetteja ja hänen mielestään ne kuuluvat lyhdyn metalliosaan, eivätkä jääkapin oveen. Hän on muutenkin kova sisustamaan, siirtelee mattoja ja peruuttaa taakse katsoen sekä arvioiden onko hyvä (yleensä aina on vielä korjaamisen varaa). Omena ei ole tainnut kauas puusta pudota...

Laukkuillen

Sain laukun eilen illalla valmiiksi ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Joitain kaunesvirheitä siinä on, mitä tekisi toisin ensi kerralla, mutta ne eivät omaa silmää häiritse. Postissa saapui myös viikolla Liinalapselta Slingyroo*, josta tarkempaa esittelyä on tulossa lähiaikoina. Kaunis laukku ansaitsi päästä aurinkoisiin kuviin, ensimmäiset käyttökerrat takana ja tykkään!

Mutta tässä siis Ripaus tunnelmaa-blogista bongatusta repusta minun versioni laukkumuodossa. Lankaa tähän kului 3 kerää harmaata sekä lähes 1 kerä puuterin väristä Hankoa. Päädyin kuitenkin siihen, etten lähde pohjaan koviketta tekemään, koska se olisi muuttanut laukun ilmettä liikaa. Leveä hihna on tehty kiinteillä silmukoilla, samoin laukkuosa. Läpän reunassa on piparkakku-reunus ja kiinnitysnauha on tehty kiinteillä silmukoilla pitkä nauha kolmella rivillä. Nauhan päät kaartuvat kauniisti kippuralle, mikä tuo oman kivan lisänsä laukkuun. Blogirepussa on kaksi nauhaa, jotka kiinnitetään toisiinsa, mutta itse päädyin yhteen pitkään nauhaan ja kiinnityslenkkiin laukkuosassa. Näin saan nauhat rusetille myös niin, ettei läppä ole kiinni.

Kirjoitin oman ohjeen ylös suurpiirteisenä, jotta voin joskus tehdä myös toisen samalla ohjeella. Ensimmäinen ilman ohjetta tehty laukku, pitäisi kai vain rohkeasti yrittää uudelleenkin!




(*laukku saatu blogiyhteistyönä Liinalapselta)

Mammuttimarkkinoilta

Eilen alkoi Citymarketin mammuttimarkkinat ja tänään rohkeasti sinne uskaltauduttiin koko perheen voimin viikon ruokaostoksille. Tavoitteena siis käydä kerran viikossa jääkaapin täyttävä ostosreissu ja muuten vain sitten täydentää kaappia tarvittaessa esim. tuoreella leivällä ja hedelmillä. Aika hyvin toimii, mutta siinä ostoksia kasseihin ja autoon pakatessa kyllä miettii, että onko tässä mitään järkeä...

Perjantain kunniaksi nappasin mukaan nipun tarjoustulppaaneja, ihania pinkkejä kunhan nuput aukeavat. Pesuainepullon oston kylkiäisenä tarjottiin Pentikin pallomaljakko, johon kotona laitoin perhosnauhan koristeeksi. Päiväunien ajaksi nostin maljakot olohuoneen arkun päälle, mutta lasten herättyä ne on pakko siirtää ylemmäs. Ehkäpä vielä joskus arkun päällä uskaltaa pitää särkyvää ja vettä sisältävää tavaraa ;)

Repun alku mutta laukun loppu?

Useammassa blogissa on vilahdellut viime aikoina virkattuja reppuja, alkuperäinen idea taitaa olla peräisin Ripaus tunnelmaa-blogista. Reppu on todella suloinen, joten päätin toteuttaa sellaisen aikuisen koossa itselleni. Etsiskelin ohjetta pohjan tekoon, mutta lopulta päädyin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan miten sujuisi ilman ohjetta. Niin taitava en vielä ole, että täysin kuvaa katsomalla voisin nähdä, miten työ on tehty. Ja muutaman purkamisen jälkeen onnistuin! Mikä voittajafiilis, vaikka se vaatikin muutaman tunnin tahkoamisen (ja muutaman tunnin menetettyä yöunta...). Ensimmäinen ilman sanallista ohjetta tehty virkkaus!

Tästä se lähtee, yritys nro 3... 

 

Pyöreältä näyttää, eikä enää banaanilta...

 Ja pohja on valmis!

Ja nyt kun tekniikan hoksasin, niin tällähän voisi tehdä vaikka mitä! Vähän vielä itselläkin mietinnässä, että tuleeko tästä reppu vai sittenkin laukku, jolle voisi olla enemmän käyttöä. Pohjaan suunnitelmissa tehdä pahvista kovike, jolle virkkaisin päällisen. Näin pohjasta tulisi hieman jämäkämpi ja kauniimpi, kun laukussa olisi tavaraa painona painamassa pohjaa alas.

Lankana on Novitan Hanko, johon ihastuin ihan täysin. Juuri sopivaa tällaiseen projektiin ja todella kivaa virkata. Värejä löytyy harmaan lisäksi myös mm. oma suosikkini puuteri ja lanka on vieläpä 50% kierrätyspuuvillaa, joten aina parempi . Tästä taitaa tulla sellainen "kun hiiri kissalle takkia ompeli"-projekti, saa nähdä miltä lopputulos näyttää!

Meidän koti, osa 2: Makuuhuone

Makuuhuone on pariovien takana, kulku huoneeseen on olohuoneen kautta. Tässä on aiemmin ollut autokatos, edelliset omistajat ovat pari vuotta sitten remontoineet tilan makuuhuoneeksi sekä isoksi vaatehuoneeksi, joka jää pinnasängyn viereisen seinän taakse. Loistava idea heiltä on myös rullaverho, jolla saa huoneen pimeäksi iltaisin eikä tv:n valo paista huoneeseen (kuvassa näkyy hieman esille jätettynä karmien takana).

Huoneeseen haettiin harmaata ja rauhallista värimaailmaa. Suurin osa tekstiileistä ja kaikki huonekalut ovat olleet jo edellisessä kodissa. Sängynvierusmatot löysin Askon alesta ja verhot sekä uusi päiväpeitto ovat Ikeasta. Kattolamppu Kodin 1, alepäiviltä tottakai. Samankaltaisia lamppuja olen katsellut jo pitkään, nyt sattui sopiva tarjous kohdalle kun uutta lamppua kaivattiin.

Sarastusvalo on ihan loistava, jos tarvitsee yöllä pientä valoa niin, ettei tavoitteena ole herättää koko huoneen väkeä. Varsinkin lasten ollessa ihan pieniä oli valo ahkerassa käytössä. Valo on pienimmillään todella pehmeä ja utuisa, juuri sopiva yöllä käytettäväksi. 

Tuoli on vanha ja rakas, vanhempieni tallesta löytänyt oman paikkansa makuuhuoneessa. Tähän on hyvä laskea tyynyt yöksi.

Kuopuksen oma nurkkaus, tosin hänet löytää aika usein aamuisin meidän välistä nukkumasta....

Lahjaksi saatuja Pentikin pupuja löytyy useita, molemmilla pojilla omansa. Tapetti on Boråstapetin valikoimista.

Tarrateksti pinnasängyn vierellä

Vielä hetki sitten myös esikoinen nukkui kanssamme samassa huoneessa, mutta on vasta siirtynyt omaan huoneeseen nukkumaan. Hänelle muutos uuteen kotiin vaikutti voimakkaasti yöuniin, joten kaikista turvallisin paikka nukkua oli juniorisänky meidän sängyn laidassa kiinni. Näin pystyimme rauhoittelemaan poikaa uudelleen uneen nousematta itse kymmeniä kertoja kävelemään toiseen päähän taloa ja poika koki, että olemme ihan lähellä koko ajan. Nykyään hän kävelee omaan huoneeseen nukkumaan mielellään lentosuukkoja lähetellen sekä vilkutellen, joten tämä oli varmasti oikea tapa hänelle ja pehmeä pudotus uuteen omaan huoneeseen.

Kesämopot esille

Vaikka pidänkin laskettelusta, pulkkamäestä ja joulusta, talvi-ihminen en ole. Kevät on jo meilläkin pitkällä, pihalla enää vähän lunta jäljellä ja asfaltit sulana. Oli siis aika kaivaa kesämopot esille ja olihan meillä hauskaa! Aurinko meni sopivasti piiloon kuvien oton aikana, mutta virallista se on, kevät on tullut! Plaston mopo on lahja esikoiselle kummitädiltään, ja aavistus on, että mopon kilometrimittariin tulee ensi kesänä aika monta kilometriä lisää... Lumikola melkein vihertävällä nurmella on kyllä huvittavan näköinen, takatalvea odottelee kai?

Kuopus, jonka toinen nimi voisi olla yhtä hyvin myös maantiekiitäjä, sai tänään olla keittiönsiivousapuna lonkkasidonnassa. Hän taitaa tehdä hampaita, sillä puree niin minua kuin lelujaankin hyvin antaumuksella, joten mukana menossa hymyhelistin.

Eilisillan vietin vapaata virkkaamisesta ja monen mutkan kautta löysin ohjeet bannerin tekoon, joten olihan sitä kokeiltava. Blogin leveys leveni hieman, joten vinkatkaapa jos luettavuus kärsi, niin korjaillaan asia!

Tuulen tuomaa

Myrskyisä päivä toi mukanaan pienen vieraan, kun lasten päiväuniaikaan sain Pöllön (ohje täällä) valmiiksi. Ohje oli mukava, todella helppolukuinen ja nopeatekoinen. Ehdottomasti lahjapotentiaalia ja itse olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, lankavalintaa lukuunottamatta. Lankana käytin tässä Red Heart Softia värinä Vanha Rosa, jonka piti päätyä ponin materiaaliksi, mutta yksi kerä käytettiinkin nyt tähän. En hirveästi ihastunut lankaan, löyhäkierteistä ja muovisen oloista (ja onkin 100% akryyli). Langankulutus oli lähes 100g, pieni pätkärulla jäi jäljelle kerästä. Drops Eskimo-villalanka on tämän kuun tarjouksessa, ja sitä voisi muutaman kerän käydä hamsteroimassa pöllöihin. Pehmeästä villalangasta tehtynä tämä olisi ihana halityyny, sillä kooltaan tämä oli keskipaksusta langasta tehtynä yli 20cm (mittanauhani on paikassa nimeltä jemma, lapset toivottavasti tietävät missä, mutteivät kerro...). Silmät, nokka ja rusetti ovat Novitan Miamia.

Pöllöllä osallistun Silmukan ytimestä-haasteesen. Haasteen järjestävät Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä-blogit yhdessä ja osallistua voi kuka tahansa. Haasteen ideana on toteuttaa annettuun aiheeseen liittyvä käsityö, ja kun aiheeksi annettiin lempieläin niin ideoita alkoi tulla heti. Lempieläimeksi valitsin sisustuseläinsuosikkini eli pöllön, ja teemaan liittyen varmasti muutamakin eri projekti valmistuu kuukauden aikana.

Ja olihan minulla tänään näin suloinen ruuantekokaverikin, niin pieni ja viaton, ja sormet menossa taas kohti äidin niskahiuksia. Liinana Natibabyn Milkyway Cotton Candy, reilu nelonen ja sidontana perusreppu. Uusien sidontojen harjoittelua luvassa, sillä suoristelutaito on ilmaantunut kuvioihin. Tänään jo ilmaantui sellaisia akrobaattitemppuja, että liinakin taisi saada osansa pizzataikinasta minun korjaillessa sidontaa kesken pohjan leipomisen.

Meidän koti, osa 1: eteinen

 

Joskus tuntuu, että kun kahden pienen lapsen perheessä siivoaa, näkyy työn tulos ehkä muutaman minuutin kunnes kaaos on jo taas täydessä vauhdissa. Viime sunnuntaina vietimme koko perheen yhteistä siivouspäivää ja aina kun sain huoneen valmiiksi, kuvasin lopputuloksen (ennen sitä uutta sotkua...). Nyt voi ainakin kuvista katsella, että on meillä joskus ollut siistiä... Pestiin esikoisen kanssa ikkunatkin sisäpuolelta, nyt saa kevät kurkkia sisälle!

Asumme 90-luvun loppupuolen yksitasoisessa omakotitalossa, kooltaan juuri päälle 100 neliötä kolmella makuuhuoneella. Juuri sopivan kokoinen meille, sillä haimme nimenomaan nykymittapuulla pientä omakotialoa isommalla, rauhallisella tontilla.  Teimme asuntoon muuttaessa pientä pintaremonttia, pääasiassa maalausta ja keittiössä vanhojen keittiörunkojen päälle asennettiin uudet ovet ja välitila sekä tasot uusittiin.

Rakastan maalaisromanttista, rauhallista sisustusta ja samaa linjaa olimme hakeneet jo edelliseen asuntoon. Niinpä uuteen kotiin muuttaessamme muutokset sisustuksen suhteen ovat olleet pieniä ja hankinnat on pyritty tekemään tarjouksia hyödyntäen sekä vanhaa uusimalla.

Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee eteinen. Meillä on eteis- ja keittiötilassa yhtenäinen laattalattia, mikä ei väriltään miellytä oikein kummankaan silmää, ja se varmaan joskus isomman remontin myötä vaihtuu. Oleskelutiloissa on kaikissa sama maalisävy seinissä tuomassa yhtenäisyyttä. Ennen tiloissa oli harmahtava maali ja pieni sävytys ruskeaan toi ihan uutta lämpöä koko asuntoon.

Lipaston hankin tori.fi:sta, sillä entinen Ikean Lack-lipasto oli tähän tilaan aivan liian massiivinen. Tämän oli edellinen omistaja jo kuultolakannut koivunvärisestä ja meille muuttaessaan se sai täysin mattavalkoisen huonekalumaalin ylleen. Maksoin lipastosta parikymmentä euroa ja se on sisäpinnoiltaankin kuin uusi. Tuplakupla-valaisin on tuparilahja entiseen asuntoon ja yksi kodin lempiesineistäni. Todella mukava ja pehmeä valo, mutta tarpeeksi kirkas, että riittää myös yleisvaloksi meidän tarpeisiin. Vasemmalle puolen lipastoa jää "mummon huoneen" ovi ja oikealla on lastenhuone, missä siivous onkin kovassa käynnissä majanrakennuspatjojen ollessa pöydällä.

Lipastoa vastapäätä on hengarikaappi peiliovilla, johon uusimme ulkokuoren keittöremontin yhteydessä. Vanhojen massiivisten puurunkojen päälle asennettiin valkoinen peitelevy päätyyn, hyllykaapin ovi poistettiin ja tilalle koko leveydelle oleva kaksiosainen liukupeiliovi savulasilla. Edullisempi muutos kuin koko kaapiston uusiminen ja eteinen valostui heti. Valkoisen myötä tuntuu myös leveämmälle vaikka todellisuudessa uusi kaappi tulee 10cm enemmän ulos seinästä kuin vanha. 

Tähdet on heikkouteni ja niitä näkyy vähän joka puolella asuntoa. Eteisessä Askon tähtimatto pyöreänä ja sama matto löytyy isompana myös lastenhuoneesta. Alussa arastelin lankamattoa eteisessä ja vieläpä valkoisella tähdellä, mutta hyvin se on toiminut ja on vieläpä pysynyt puhtaana vaikka esikoinen monesti siitä kengät jalassa lompsiikin yli.